Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
LEAR. Ma pyydän, tytär, älä tee mua hulluks. En, laps, sua häiri; hyvästi! Me emme Näe enää, emme kohtaa toisiamme. Mut vertani, lihaani, lapseni Tok' olet. Et, vaan lihassani tauti, Jok' omakseni tunnustaa mun täytyy;
Päivänvaloon sieltä pääsi, oli Erkki Luojan vanki, sentään porvaristo sääsi: »Itse työllä leipäs hanki!» Tutkittihin, huomattihin hulluks aivan rauhaisaksi, niinpä kirkon tapulihin pantiin kellonsoittajaksi.
Kah, hänen äitinsä! SICINIUS. Pois täältä! BRUTUS. Miksi? SICINIUS. Sanovat häntä hulluks. BRUTUS. Jatka vaan; He meidät näkivät. VOLUMNIA. Oo! Parahiksi! Jumalten kaikki ruttovarat teille Lempenne palkitkoot! MENENIUS. St! Ei niin kovaa. VOLUMNIA. Jos voisin itkulta, niin kuulisitte, Mut, jotain saatte kuulla. Jos miehelleni voisin Sanoa samaa! SICINIUS. Miehevää! VOLUMNIA. Niin, houkka!
Mitäpä, jos hällä Ne syyt ja vihjat vimmaan ois kuin mulla? Upottais näyttämön hän kyyneleillään, Kauhuillaan kaikkein korvat särkis, hulluks Sais syyllisen ja hurmais viattoman, Peloittais tietämättömän ja veisi Näön ja kuulon voimat ihmisiltä.
Puhukaa hyvää, mieltään noutakaa, Ja hänen luokseen jääkää kunnes palaan. Nuo tunnen, vaikka luulevat mun hulluks, Ja kiedon heidät omaan satimeensa, Kirotut tuonen koirat emoineen. Te menkää milloin tahdotte; me jäämme. TAMORA. Hyvästi, Titus! Kosto erkanee Ja vihamiehes ansaan viettelee. TITUS. Sen hyvin uskon; hyväst', armas Kosto! CHIRON. No, vanhus, mitä tointa annat meille?
hän Atamaan niin teki hulluks, että kun puolisonsa näki käyvän, kantain käsvarsin poikaa kahta, huusi hurja: »Virittäkäämme verkot, saamme saaliin, kas, naarasjalopeuraa poikinensa!» Kohotti sitten kynnet julmat, tempas sen, joka nimeltään Learco oli, pyöritti, iski kallioon; mut vaimo merehen juoksi kera poian toisen.
Ken surmais äitiään ei armahinta, kun hälle sopertaapi sorja-rinta La Tricoteuse? La Tricoteuse! Sua soimataan kentiesi, on onneton, ken sinut nähdä saa, mut kaksinverroin onneton se miesi, min tielle satu et sa milloinkaan. La Tricoteuse! Sun olen kerran nähnyt. La Tricoteuse! Mun olet hulluks tehnyt. En enää irti pääse silmistäsi. On kutonut mun vangiks valkein käsin La Tricoteuse.
Jopa Hurtan muoto muuttuu, painuu kulmat synkät vakoon, jalkaa polkee hän ja suuttuu; talonpoik' ei lähde pakoon, seisoo varsin vakavana oven suussa oudon tuvan, kysyy, kun on hällä sana: »Saanko kuninkaihin luvan?» Hulluks Hurtta luulee miehen. »Arnkil!
Nais-aseet, kyyneltilkat, ei saa ryöttää Sasuja miehen! Ei, te hirmuluomat, Ma teille kostan, että koko mailma Niin moisen työn teen, mit', en tiedä vielä, Mut kauhistuva siit' on koko maa, Luulettenko, ett' itken? En, en itke. Täys syy kyll' itkuun on; mut ennen särkyy Tuo sydän sadaks tuhanneksi pirstaks, Kuin itken minä. Tulen hulluks, narri!
En neulan hintaa hengelleni pane; Ja mitä voi hän sielulleni tehdä, Jok' ompi kuolematon kuin hän itse? Hän viittaa yhä: minä seuraan häntä. HORATIO. Mut virran luo jos viettelis hän teitä, Tai huipulle tuon huiman kallion, Jok' ulommaksi juurtaan mereen antaa, Ja siellä uuteen hirmumuotoon muuttuis, Mi järjen voiman teiltä veis ja hulluks Tekisi teidät? Aatelkaapa tuota.
Päivän Sana
Muut Etsivät