Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Nyt suur' on tarve. ALBANIAN HERTTUA. Ajast' otan vaarin. EDMUND. Ma kummallenkin heistä lemmen vannoin. He toinen toistaan varovat, kuin kyytä Se, jota kyy on purrut. Kumman otan? Molemmat? Toisen? Vai en kumpaakaan! En toista saa, jos molemmat he elää; Jos otan lesken, suuttuu sisko hulluks; Ja tuskin minä aikeheni voitan, Jos elossa on mies. No, hänen valtaans' Sodassa käytän.
POLONIUS. Hän siit' on hulluks tullut. Kadun, ett'en
Kuitenkin pyssyn, renselin, sai hänkin, renkinä Sai olla missä levättiin, sotilas melskeessä; Vaan tappelu ja passaus käi yhtä pulskeesti, Araksi hänt' ei kutsuttu, vaan hulluks jollonki. Palausmatkaa Sandels käi ja Ryssät ahdisti, Peräyttiin joen rannatse pois vitkallisesti, Ja joen poikki portahat käi joukon raitteella, Noin miestä kaksikymmentä olj siinä varjona.
EMILIA. Mit' aiot sillä, kun niin kiihkeästi Mua varkaaks tahdoit? JAGO. Se ei sinuun koske! EMILIA. Jos sit' et tärkkiin toimeen tarvitse, Niin takaisin se anna. Rouva parka, Hän tulee hulluks, jos sen kadottaa hän.
hän Atamaan niin teki hulluks, että kun puolisonsa näki käyvän, kantain käsvarsin poikaa kahta, huusi hurja: »Virittäkäämme verkot, saamme saaliin, kas, naarasjalopeuraa poikinensa!» Kohotti sitten kynnet julmat, tempas sen, joka nimeltään Learco oli, pyöritti, iski kallioon; mut vaimo merehen juoksi kera poian toisen.
Min teitte, tiikerit te, eikä lapset? Isänne, vanhan, kunnon miehen, jota Pörröinen karhu kunnioittain nuolis, Te teitte hulluks! Julmaa, luonnotonta! Kuink' oiva veljeni voi sitä sietää, Tuo mies, tuo prinssi, jota niin hän suosi? Jos taivas koht' ei ilmi-enkeleitä Tuon julman teon suistajiksi laita, Niin seuraus on: Ett' ihmiset ne syövät toisiansa Kuin meren pedot.
DESDEMONA. Mitä? OTHELLO. Oletko viisas? DESDEMONA. Onko vihoissaan hän? LODOVICO. Kenties kirje häntä suututtaa: Kotihin häntä käsketään, ma luulen, Ja saaren hallitus jää Cassiolle. DESDEMONA. No, sepä oivaa! OTHELLO. Todellako? DESDEMONA. Mitä? OTHELLO. Sep' oivaa, ettäs olet hulluks tullut. DESDEMONA. Kuin niin, Othello armas? OTHELLO. Perkele! DESDEMONA. En ansainnut ma tuota.
PANDULPH. Tuo hulluuden on puhett', eikä surun. CONSTANCE. Et ole hurskas, noin kun panettelet. Vai hullu! Omaa lastani nyt raastan; Nimeni Constance; Gottfrid mieheni; Nuor' Arthur poikani, ja hän on poissa! Vai hullu! Hyvä Jumala, jos oisin, Ett' itseni ma voisin unhottaa! Jos voisin, oi, mink' unhottaisin tuskan! Viisautta saarnaa, että hulluks saat mun, Niin pyhäks itse tulet, kardinaali.
Te häpeisitte pyytää armoa. Nyt kuulkaa, kurjat, kuinka teitä rääkkään: Kädellä tällä kurkun leikkaan teiltä; Lavinia tyngillänsä pitää maljaa, Johonka kootaan syntiverenne. Pitoihin tänne tulee äitinne, Nimenään Kosto; hän mun hulluks luulee. Haa, kuulkaa!
Huus pikku-sisko väliin: "Siro pentuni, kiltti niin, On suureks ja hulluks tullut, Ja Reiniin heitettiin." Tuo pieni on ilmetty kulta, Jos lainkin naurahtaa; Sama silmien isku on hällä, Mi mun niin kurjaksi saa. Kalarannalla istuimme siinä Ja merta katseltiin; Nuo iltausvat nousi Ja täyttyi avariin.
Päivän Sana
Muut Etsivät