Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Minä voisin olla onnellinen ainoastaan jos unhottaisin hänet ja minä varon, että tuskin kestäisin sitä, että hänelle kerrottaisiin, että olen hänet unhottanut.
Hän pyysi myöskin, että minä viimeiseksi ystävyyden osoitukseksi saattaisin hänen perheensä vaivaishuoneesen ja unhottaisin, että semmoinen olento, kuin hän, koskaan oli löytynyt. Tietysti vastasin tähän kirjeesen sillä tapaa, että menin alas pojan kanssa maksamaan rahat ja tapasin Mr.
"Minä peräyttäisin samalla", jatkoi hän, "semmoisen kärsivällisyyden ja hartauden, semmoisen uskollisuuden, semmoisen lapsellisen rakkauden, jota en saa unhottaa, en! vaikkapa unhottaisin itseni". "Minä ymmärrän teidät, Sir", sanoin minä hiljalleen. "Minä kunnioitan olen aina kunnioittanut tätä mielialaanne".
Hetken aikaa kuluttua äiti vielä kerran kutsui heitä kaikkia luoksensa ja sanoi heille: "Lapseni, nyt olen nähnyt työnne. Uskollisia lapsiani tahdon rakkaudella syleillä, vaan uskottomat tahdon hyljätä. Jos kaikille anteeksi antaen mielelläni unhottaisin rikoksianne, niin se ei ole minulle sallittu, sillä vanhurskas Jumala itse on teitä tuomitseva. Ja hänen tuomionsa on oikea.
Sa viime tähti, kalvas koi, mi hymyin vilkut aamuin ain, nyt sätees taas sen päivän toi, mi Meerin riisti rinnoiltain. Oi, Meeri, henki häipynyt, miss' asut tuolla väikkeessäs? Mun, vaisun, voitko nähdä nyt, nää murheet kuulla ystäväs? Kuink' unhottaisin päivän tuon ja Ayrin armaat siimehet, kun liiton teimme luona vuon: oi, eronhetket kaihoiset!
Hän katseli minua kunnioituksella, vaikka puoleksi nuhtelevaisesti, ikäänkuin olisi hän ajatellut, että minä unhottaisin hänen, enkä koskaan enää kuuntelisi sitä oppia, jota hän piti niin kalliina mutta hän ei enää tämän suhteen puhunut mitään; vaan, kun hän oli lausunut minulle sulimmat kiitoksensa kohtuullisuudestani ja oikeudentunnostani, hän jätti soveliaalla kohteliaisuudella hyvästi ja lähti."
Sä viime tähti, kalvas koi, mi hymyin vilkut aamuin ain, nyt sätees taas sen päivän toi, mi Meerin riisti rinnoiltain. Oi, Meeri, henki häipynyt, miss' asut tuolla väikkeessäs? Mun, vaisun, voitko nähdä nyt, nää murheet kuulla ystäväs? Kuink' unhottaisin päivän tuon ja Ayrin armaat siimehet, kun liiton teimme luona vuon: oi, eronhetket kaihoiset!
Miehen' elää, Jonk' oisi Tybalt surmannut, ja Tybalt. Tuo surmamies, on itse surman saanut. Tuo kaikk' on lohdutusta: miks siis itken? Yks sana, julmempi kuin langon kuolo, Mun surmasi. Sen mielist' unhottaisin; Mut voi! Se muistoani ahdistaa, Kuin tunnon tuska rikollisen mieltä. "Pois Tybalt on, maanpakoon Romeo syösty!" Maanpakoon! Maanpakoon! Tuo yksi sana Tuhansin Tybalteja surmaa.
"Pojasta." Labeo toisti sanat niitä ajattelematta ja vielä suurempi kauhu tunki hänen sydämeensä. Upseeri katseli Hegiota. "Kuka on käskenyt sinun sekaantua tähän?" hän huusi. "Tuleeko sinun muistuttaa minua siitä, jota mielellään unhottaisin?" Kääntyen Labeon puoleen hän sitten lausui pitkäänsä ja vastahakoisesti: "on toinenkin yksi poika; minun täytyy ottaa hänetkin." Helena kuuli tämän.
Mikkohan nyt paranee, Mikko lakkaa juomasta, ja hän taas tulee kelpo=ihmiseksi, ja meille tulee taas niin hywä ja helppo elämä, kun tiedämme että poikamme on kunnon mies", koki Leena lohdutella, ja samassa hän piti Juhon kädestä kiinni ja katsoi surewaa miestänsä niin lempeästi silmiin. "Woi, kuinka mielelläni minä unhottaisin suruni ja olisin iloinen, kun waan woisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät