United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Saat uljaan vävyn, miehen, joka sopii Pojilles hurjapäille kumppaniksi, Kun Rooman yhteiskuntaa ryöstävät. TITUS. Tuo sydämmen on haavaan puukonpisto. SATURNINUS. Tamora rakas, kuningatar goottein, Jok' olet ihanimpiin roomattariin Kuin impiins' uljas Phoebe verrattuna, Jos suostut moiseen äkkivalintaan, Niin, Tamora, sun otan morsioksi Ja Rooman kuningattareksi teen.
Kaks verikoiraa, sinun sikiöitäs, On tässä vieneet veljeltäni hengen. Pois kuopasta, ja tyrmään heidät viekää! Siell' olkoot, kunnes heille kidutukset Ma keksin ennen kuulumattomat. TAMORA. He kuopassako ovat? Kummallista! Kuink' äkkiä ne murhat tulee ilmi!
DEMETRIUS. Mitä, äiti hyvä, kallis keisarinna, Miks katseenne on ontto noin ja kalvas? TAMORA. Mull' eikö syytä ole kalpeuteen? Nuo kaks mun tähän paikkaan viettelivät. Se, näette, autio on, synkkä laakso: Puut, vaikk' on kesä, vaivaiset ja kuivat Ja mistelin ja naavan peittämät. Tääll' aurinko ei koskaan paista, täällä Yöpöllöt pesii vain ja kolkot korpit.
TITUS. Bassianus, sinä työni jätä rauhaan; Sinä ja nuo, te minut häväisitte. Vanhurskas taivas tietää sen ja Rooma, Kuink' olen Saturninust' ihaillut. TAMORA. Suur' ruhtinas, jos valtasilmäs koskaan Tamoraan armossa on katsonut, Niin kuule, mitä puoltamaton puhuu: Ma pyydän, armas, anteeks anna kaikki. SATURNINUS. Mitä, rouva? Tulin julki häväistyksi, Ja senkö kostamatta nielisin?
LAVINIA. Tamora, laupiaaks sua mainitaan, Jos omin käsin tässä minut surmaat. En elämää näin kauan kerjännyt: Jo kuolin, raukka, kun Bassianus kaatui. TAMORA. No mitä sitten kerjäsit, sa houkka?
TITUS. Ylevin näistä viekää: vanhin poika Tuon onnettoman kuningattaren. TAMORA. Seis, roomalaiset veljet! Armon herra, Voittoisa Titus, sääli kyyneleitä, Emon kyyneleitä pojan puolesta! Jos sinun poikas oli kalliit sulle, Mun poikani on yhtä kallis mulle. Siin' eikö kyllä, että vankeina Toit meidät Roomaan ikeen-alaisina Paluutas, voittomatkaas ylentämään?
Ken minusta niin halpaa luulee, tietköön, Ett' tästä kullasta ma valan juonen, Jost', ovelasti muokaten, voi siitä Mit' uhka-uhallisin konnantyö. Tuoss' uinu, kulta! TAMORA. Oi, rakas Aaron, miks on katsees synkkä, Kun kaikkialla riemu vallitsee? Joka pensahassa visertelee linnut, Käy päivänlekkoon käärme kiemuraan, Vihanta lehvä tuulelmassa värjyy Ja varjollansa kedon kirjailee.
Meit' älkää vaivatko. TAMORA. Ei, rakkaani, nyt ollaan ystäviä. Tribuuni lankoinensa polvistuvat; En kieltoon tyydy; rakas, katso taakses. SATURNINUS. Sun tähtes, Marcus, ja sun veljes tähden Ja armaan Tamorani pyynnöstä Suon anteeks noiden nuorten ilkityöt. Nouskaatte! Näet, Lavinia, vaikka minut Tylysti jätit, sain tok' ystävän, Ja varmana kuin kuolo vannoin, etten Papista poikamiesnä eriäisi.
Pois tulkaa! Keisarin jos hoviin mahtuu Kaks morsianta, niin, Lavinia, sinä Ja ystäväsi olkaa vieraani. Tää, Tamora, on rakkauden päivä. TITUS. Jos majesteetin halu huomenna On tulla pantterin ja hirven ajoon, Niin aamull' ääness' ovat koirat, torvet. SATURNINUS. Ma tulen, Titus; siitä kiitokset! TOINEN N
Suo anteeks, että sua soimasin, Sin' olet tehnyt armeliaan työn. Minulle veitses anna: survon sen, Ja kuvittelen, että on se mauri, Jok' on mua tullut myrkyttämään tänne. Tuoss' sinä saat, ja tuossa Tamora! Haa, sinä konna! Emme ole sentään Niin masenneet, ett' emme kahden tappaa Vois kärpästä, jok' ilmestynyt tänne On sysimustan maurin haahmossa!