United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lucius-urho goottein päällikkönä? Se sana koski; pääni painuu, niinkuin Vilussa kukka, myrskyn suussa heinä. Niin, niin, nyt alkaa surut lähetä. Se alhaiso, se, nähkääs, häntä suosii: He sanovat sen olen usein kuullut, Kun salapuvuss' olen liikkunut Luciuksen karkoituksen laittomaksi, Ja toivoisivat häntä keisariksi. TAMORA. Pois pelko! Onhan kaupunkimme luja!
TAMORA. Suur' isäntäni, rakas Saturninus, Eloni turva, aatosteni herra, Oi, tyynny, kärsi ukon heikkoutta: Hän poikans' uljaat kadotti, ja suru Sydämmeen syvän leikannut on haavan. Surussa häntä ennen lohduta, Kuin että pientä rankaiset ja suurta Tuon ivan vuoks. Mut, Titus, iskun sait sa, joka tuntuu Sydämmen juuriin! Jos on Aaron viisas, Käy kaikki hyvin: tyyneen ankkuroidaan.
Ykskätisen jos tyydyt syleilyyn, Niin heti sinut syliini ma suljen. TAMORA. Näin tulee noutaa hourun oikkuja. Jos millä hänen hulluuttaan ma syötän, Se teidän tulee myöntäin vahvistaa. Nyt lujast' uskoo hän, ett' olen Kosto, Ja tämän luulon pettämänä tänne Hän Luciuksen tuottaa, poikansa.
SATURNINUS. Oi, nouse, Titus! Keisarinna voitti. TITUS. Suur' kiitos teille, valtias, ja hälle! Uutt' antaa voimaa sanat nuo ja katseet. TAMORA. Nyt, Titus, liittynyt kun olen Roomaan Ja tunnustettu roomattareksi, Mun tulee keisaria hyvään johtaa. Niin, tänään, Titus, kaikki viha sammuu, Ja mulle kunniaks se olkoon, että Sovitin teidät ystäväinne kanssa.
Nuo niiden veljiä on, jotka kansas Näk' elossa ja kuolleina; nyt hurskaast' Anovat veljein veren sovitusta. On uhri poikas; hänen kuolla täytyy, Jott' uikuttavat haamut tyyntyisi. LUCIUS. Pois hänet viekää! Heti tulen tekoon! Ja miekoillamme ruumis roviolla Niin silpokaamme, ettei palaa jää. TAMORA. Jumalatonta, julmaa hurskautta! CHIRON. Noin raaka puoliksiko Scythiakaan?
Tituksen talon edusta. TAMORA. Täss' oudossa ja kolkoss' asussa Andronicusta vastaan käyn ja sanon Ett' olen Kosto, manalasta tullut Kamalain tuskiensa sovittajaks. Koputa huoneen oveen, missä kuuluu Hän julmaa koston tuumaa hautovan, Ja sano, että Kosto häneen yhtyy Tuhoomaan tuiki hänen sortajansa. TITUS. Ken häiritsee mua miettelyssäni?
Johonkin syrjärotkoon ruumis viedään, Ja tehdään siitä himollemme patja. TAMORA. Mut halaamanne hunajan kun saitte, Niin vaapsain tappakaa, se muuten pistää. CHIRON. Me siitä vastaamme; ei vaaraa, äiti. Nyt, käpyseni, viemme väkisin Tuon tarkkaan talletetun siveytesi. LAVINIA. Oi, Tamora, on naisen kasvot sulla, TAMORA. En tahdo enää kuulla; viekää pois!
Sanoivat viel', ett olen rietas portto Ja irstas gootitar ja mitä pahint' On korva koskaan tämänlaista kuullut. Ja jos ei teit' ois onni tänne tuonut, He kostons' olisivat täyttäneet. Se kostakaa, jos äiti teille rakas, Tai teit' en enää lapsikseni sano. DEMETRIUS. Täll' osoitan, ett' olen poikasi. CHIRON. Ja minä tällä: siinä miehen isku! LAVINIA. Semiramis, ei, julma Tamora!
TITUS. Suur' majesteetti, heikko polvi maassa Rukoilen puserretuin kyynelin, Ett' tämä poikieni konnantyö, Niin, konnantyö, jos näytetään se toteen, SATURNINUS. Vai vielä toteen? Ilmeistähän on se. Ken löysi kirjeen? Sinä, Tamora? TAMORA. Andronicus sen itse otti maasta.
TAMORA. Ah, armas mauri, armaamp' elämääni! AARON. Vait, keisarinna! Bassianus tulee; Hänt' ärsytä; ma noudan poikasi Sua puoltamaan, vaikk' olkoon mistä riita. BASSIANUS. Ken täällä? Rooman suuri keisarinna, Erillään sopivasta seurastaan? Tai ehkä valepukuinen Diana, Mi pyhät puistonsa on jättänyt Suurt' ajoamme täällä nähdäkseen?