United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä makein maito puhkui kuni lähde maasta, niinkuin kirkas vesi kunnaan pientareelta; syksyn kultainen elo, joka hunajan tapaan ihmisten avutta valuu maahan tarjosi valmista ravintoansa; taivas hankki heille kaikki, kylvää ja kastelee ja hoitaa kasvun. Maa on miellyttävän suloinen ihmiskäsien kaunistelematta.
Annan ääni oli rukoilevaisen, mutta niinkuin rukoilevaisen, sydämellinen ja hellä. Hän ehkä nyt ymmärsi herran aikomuksia, tahi sanoi hänen aavistuksensa, ettei herralla ollut hyvää mielessä. Herra ei enää vallastansa puhunut. Hänen sanansa olivat taasen hunajan makuiset; mutta nyt soi niiden suloisuus inhokkaasti Annan korvissa.
Tutaan tawallisista wihomerkeistä kitalaessa ja siellä löytywissä kertuissa eli rauhasissa. Kaulan ajettuessa ja paisuessa pidetään sillä usiasti muutettawia lämpimiä puurohauteita, jotta saataisi takaumaan ja suussa pidellään lämmintä maitokeitosta wiikunain, rusinain tahi hunajan kanssa laitettuna.
Oispa ollut oiva lintu, Suomessa sulo elävä, Joka meille mettä kantoi, Saatti huulille hunajan, Joka kantoi kaukomailta, Lämpöisiltä löyhytteli, Kantoi paljo Persiasta, Rikkahalta Kreikanmaalta, Egyptin eräsaloilta, Arabian asuntomailta, Joka ol' viikon valmis ollut, Ijankaiken istununna Tynnyreissä tyyrehissä, Tapin vaskisen takana, Saanut maistavan makunsa, Hunajalta hohtavaisen.
Ne valitsevat pesän lämpimimmän nurkan siellä rauhassa nukkuaksensa, nousevat huolettomasti sijoiltaan mennäkseen imemään avonaisista kennoista tuoksuvimman hunajan, ja tahraavat ulostuksillaan ne kennokakut, joilla käyvät. Kärsivälliset työmehiläiset ajattelevat tulevaisuutta ja korjaavat hiljaisuudessa vahingot.
Ja Glaukus itse vapaasta tahdostaan sen hänelle tarjosi. Hän hengitti huohottaen. »Tahdon itse», hän sanoi »valmistaa sinulle kesäjuoman, josta Ionekin niin pitää hunajan ja viinin sekotusta, jään jäähdyttämää.» »Kiitos», huoleton Glaukus virkkoi. »Jos Ione kerran siitä pitää, on se minulle kyllin hyvää, vaikka se olisi myrkkyä.» Nydian otsa synkistyi, mutta heti hän jälleen hymyili.
"Istuudu tähän viereeni, Gotho", sanoi hän, "ja juo! Tässä on maidon ja hunajan sekoitusta. Kuuntele, mitä minulla on sanomista. Nyt on tullut se hetki, josta olen sinulle jo monesti puhunut. "Meidän täytyy erota. Minä lähden kotiin. "Vanhat väsyneet silmäni erottavat vain epäselvästi kauniit kasvosi. "Ja polveni pettivät, kun eilen vielä itse yritin lähteä lähteelle vettä noutamaan.
"Ja jos palaat kuukauden perästä, jolloin aro on kukoistuksessaan, niin loistaa se purppura-värisenä ja on ihmeen kaunis. Vielä myöhemmin tippuu siitä kultaa, hunajan kultaa ja, mitä siihen sanotte, 'Jumalan hyljätty lapsi' koristaa itsensä kuninkaallisen prinsessan kaltaiseksi monessa sen kätketyissä puroissa piilee helmiä!"
Ja tässä kohden mehiläisten intohimo on siksi jalo, että sen vuoksi voi antaa järjen kompastukset anteeksi. Se, mikä niitä työntää tähän varomattomuuteen, ei ole eläimellinen hunajan ahmimisen intohimo. Sitä ne voisivat tyydyttää mielinmäärin asuntonsa kellareissa.
Hän niitä katseli, puhellen ja nauraen itselleen. Pyydettyään hunajata kysyi Topias: "Taidatte olla kauppias Aleksein sukua." "Olen", vastasi nainen naurahtaen. "Tehän se olitte, joka lauloitte: Ja se rakkaus!" "Varmaankin sisar." "Orpana vaan... Ai, ai, ai se rakkaus..." Topiasta kylläännytti kuherteleminen; hän joi hunajan hätään ja meni pois.