United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samana iltana, jolloin Adalgot katseli kuninkaan seurassa "hyvien toivon" vuorella auringon laskua, seisoi Iffinger-vuoren etelärinteellä paimentyttö Gotho sauvaansa nojaten ja katseli komeata auringonlaskua. Lampaat hyppelivät hänen ympärillään näykkien tuon tuostakin ruohoa. Vähitellen ne väsyivät ja kokoutuivat paimenensa ympärille odottaen hartaasti navettaan lähtöä.
Tuonne etelään", virkkoi Gotho vavisten. "Seuraisin niin mielelläni häntä." Hän rupesi kiirehtimään lampaittensa kulkua, vei ne talliin ja meni suureen yksinäiseen huoneeseen talon alakertaan. Silloin hän tapasi isoisänsä Iffan makaamassa kivilavitsalla tulisijan vieressä, jalat kahden suuren karhunnahan peitossa. Hän näytti entistään kalpeammalta ja vanhemmalta.
Sen jäähyväissäteen ja aamutervehdyksen välinen aika täyttää mielen kaiholla." Samassa kuului karjamajalta päin voimakas ääni, käyrän torven toitotus. Gotho katsahti ylös. Ilta oli pimennyt. Avonaisesta ovesta näkyi takkavalkea. Lampaat vastasivat tuttuun merkkiin äänekkäästi määkien ja kääntäen päänsä karjamajaan päin.
"Istuudu tähän viereeni, Gotho", sanoi hän, "ja juo! Tässä on maidon ja hunajan sekoitusta. Kuuntele, mitä minulla on sanomista. Nyt on tullut se hetki, josta olen sinulle jo monesti puhunut. "Meidän täytyy erota. Minä lähden kotiin. "Vanhat väsyneet silmäni erottavat vain epäselvästi kauniit kasvosi. "Ja polveni pettivät, kun eilen vielä itse yritin lähteä lähteelle vettä noutamaan.