Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
"Mitä nyt, Eugen, voitko pahoin olet niin kalpea", sanoi Dora äkkiä katsellen häntä osaaottavasti, "eikä sinulle näy maistavan ruoka. Onko syytä olla tuon näköinen, kun on tullut oikeusneuvokseksi?" Ja hän nauroi hilpeästi ja vallattomasti. "En voi hyvin", vastasi Eugen jäykästi, "saattaa voida pahoin, vaikka onkin oikeusneuvos."
Silloin tunsi hän kiivaan hiukaistuksen vatsassansa, astui kiveltä alas, istui valkean hauteesen ja iski kouransa lihaan ja leipään. Paljasti hän kuitenkin päänsä, liitti kätensä ristiin ja, nopeasti nyökäyttäin tuota pörröistä tukkaansa, siunasi hän ruokaa ja alkoi maistavan ehtoollisen. Siinä, silmät äkeinä äkeän otsan alla, hän äänetönnä istui ja atrioitsi.
Sille sihteerille piti ensiksi hakea viinaa, ei sanonut kykenevänsä ilman kirjoittamaan, kohmelon valitti olevan. Valehtelet sinä! Näkeehän sinut naamastasi, että itse olet juonut. Täytyihän minun olla vähän toverina, ei sanonut yksinään maistavan millekään. Vähän sinä vaan olet ollut sillä toverina. Sinun ei pitänyt olla yhtään. Kun ei ruojan kurkkuun olisi yksinään valunut, niin sen parempi.
"Pitäköönpä poikki tahi pitkin, se ei minua pilkitä", vakuutteli Lippa. "Elähän ramaile, elähän ramaile... Se on se Kallekin semmoinen hulivilipoika ja näkyypä makeankin maistavan, sen minä näin tässä tuonottain tukkijoella ylimaassa käydessäni... Tiheäänpä sanoi Reetan Aleksi hänenkin pitävän rokulipäiviä savotan työssä..."
Ettekö te kohtuuden suosijat ymmärrä sitä, että se juuri nuorisossa vaikuttaa pahasti kuin näkevät teidän joka tilaisuudessa, missä vaan useampi yhtyy, aina maistavan maljoja sen ja sen asian eduksi, ikäänkuin se ei muuten menestyisi toimella ja teolla, älä luule että nuoriso siitä saa pahaa esimerkkiä jos he näkevät jonkun katuojassa huutavan avuksensa pahoja henkiä, ei, se on heille parempi kuin raittiusesitelmä.
Siitä kävivät nyt veljekset maistavan illallisen toimeen, piirsivät ja nylkivät emäkontion muhkean kääpän, leikkasivat siitä pehmeitä viiluja, paistoivat ne tulessa ja täyttivät mieluisasti nälkäiset vatsansa, eivätkä myös unohtaneet Killiä ja Kiiskiä. Ja nukkuivat he pian partaiselle vuoteellensa, koska väsynyt ruumis oli ravittu ja murhe nälästä moneksi päiväksi poistettu.
Nyt ei enää ollut kysymys »ajatuksista ja erinäisistä asioista», kun hän ei enää esiytynyt Coletten salongissa; mutta ukko kuuli mielellänsä Mérautin keskustelua ja nautti, kun näki ruo'an ja juoman hänelle maistavan. Ukon mielestä oli hän yhäti vain nälkäinen ylioppilas Monsieur-le-Prince-kadun varrelta ja hän kohtelikin Mérautia kuin todellisen haaksirikon kärsinyttä poloista.
Päivän Sana
Muut Etsivät