Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Valva ei olisi jaksanut, vaan otti kuitenkin Reetan mieliksi, mutta juotuaan sanoi hän: "Suo nyt anteeksi, että minun heti täytyy lähteä, on jo kiire kotia. Aioin vain poiketa Rantalan emännän kuolemasta ilmoittamaan, kun Rantala pyysi, mutta nyt olenkin näin kauan viipynyt." Valva läksi, ja Reeta saattoi hänet portille. Kun hän saattamasta palasi, kysyi toinen ylioppilaista: "Kuka se emäntä oli?"
Sitte lähti Kalle Heikin luota suoraan lukkarin Reetan mökille. Päivä oli juuri noussut ja oikein sunnuntaipäiväpä olikin, mutta Kalle ei uhmallakaan katsellut luonnon kauneutta eikä päivän kirkkautta, joka häntä muulloin suuresti viehätti.
Nyt olivat ne kaikki toisen omat hänellä ei ollut mitään niiden kanssa tekemistä Reeta sai hänelle antaa niistä omenan tahi olla antamatta. Tämä tuntui hänestä katkeralta, ja hän kulki ääneti Reetan rinnalla. "Ptruu, soh!" kuului ääni huutavan tallin luota. "Hyvänen aika, Rantalan hevostahan jo valjastetaan. Minunkin täytyy mennä sisälle katsomaan, eikö meidän Maurikin jo aio lähteä."
Päivän paisteessa kiilsivät kevätmetsän pihkaiset lehdet, kiilsivät päivin, illoin ja aamuin; vaan suru sumensi päivillä Reetan silmät, itku ne kiilloitti illoin, väsymys aamuin ummisti. Lohdutteli häntä tytär, viihdytteli vävy, vaan miestään yhä kaipaili sureva Reetta. Uutisen rintaan oli ehtinyt maamies ja viljoihin alkoi koskea sirppi.
Auno tunsi rauhoittuvansa kun näki, ettei Mikko Reetan menosta suurestikaan välitä, mutta sanoi kuitenkin surunvoittoisesti: Olen jo monta vuotta ajatellut vaikka sitä ajatustani en ole ennen sinulle sanonut että tämä talo on liian suuri meidän asuaksemme, kun tuo työkansa vuosi vuodelta pahenee.
Kun sitä oikein mietti tuota asiaa, niin ei se niinkään hullua ollut se Reetan tuuma kuin se alussa näytti; ja mikäpä hänestä kuitenkaan viimein tulisi? Renki-Heikki kuorsaeli vielä yhtä mittaa, ja Kalle vaan ajatteli, ajatteli läpi kaikki ajatukset, mitkä milloinkin ajateltaviksi tulivat.
Ja sitte kengät taas vähitellen kuluivat ihan mitättömiksi, nimittäin Martin ja Marin, mut ei Reetan; se kun niitä piti niin tarkasti, jotta kirkossakin olisi käynyt paljain jaloin, jos Martti olisi antanut. "Hyvähän se on pitää tavaransa tarkasti, mutta taitaa se tuo meidän eukko olla vähän liiankin tarkka", ajatteli Martti.
Tytöt katselivat haudan päällystä. Reeta alkoi lukea taulusta kirjoitusta, joka loppui näin: Jätti jälkeensä yhden lapsen ja kaksi sisarta. Taulun takana oli virren värsy: Ajalla joll' emme ajattele, tulee meill' tuoni vieraaks' Siihen asti sai hän luetuksi, kun mieli murtui itkuun. Lapset kun näkivät Reetan itkevän, tekivät samoin. Samppa joutui vasta loppuun.
Kalle oli kuin kahden tulen välissä, ei uskaltanut ihmisten naurun tähden kieltäytyä, eikä kuitenkaan olisi tehnyt mieli kuulemaan Reetan tuumia yhteenmenosta. Viimein hän kuitenkin lähti arvellen, ettei Reeta muorin kuullen ilkeäisi oikeasta asiastaan ruveta puhumaan, ja astui edelläpäin.
Reeta ei oikein käsittänyt, mitä Valva tarkoitti, mutta hän ei joutanut tuollaista asiaa sen enempää ajattelemaan, sillä lehmät tulivat kotia metsästä ja ne nyt kokonaan anastivat Reetan huomion. "Koreita, lihavia lehmiä täällä on! Onko niissä ulkomaanrotuisia?" "Ei, ne ovat kaikki oman maan rotua, mutta hyvin ne antavat maitoa."
Päivän Sana
Muut Etsivät