United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näät sinne aina keräytyy ne, jotka ei suistu raisun Akeronin rantaan.» Ma hälle: »Vienyt laki uus jos sulta ei muistoa ja ääntä laulun lempeen, mi mieltäni niin usein viihdytteli, suvaitse virkistää taas sieluani, mi tänne tullut ruumihinsa raskaan keralla on ja uuvuksissa ihan.» Rakkaus, mi hengessäni haastelevi, noin alkoi laulun hän niin suloisesti, se että vielä sisälläin nyt soipi.
Minä paiskaan sen penteleen seinän triiviksi, urahti Yrjö ja tarttui kädellään Himmeliinin nutun kaulukseen. Maltas sentään, viihdytteli Matti; kyllähän sinä sen viskaisit niin, että märkä plätti seinään jäisi, mutta se sellainen nakkaus ei olisi viisaasti. Mitäs meinaat, karjui Yrjö ja hänen otsa-suonensa pullistuivat hirmuisesti ja silmät iskivät tulta.
Päivän paisteessa kiilsivät kevätmetsän pihkaiset lehdet, kiilsivät päivin, illoin ja aamuin; vaan suru sumensi päivillä Reetan silmät, itku ne kiilloitti illoin, väsymys aamuin ummisti. Lohdutteli häntä tytär, viihdytteli vävy, vaan miestään yhä kaipaili sureva Reetta. Uutisen rintaan oli ehtinyt maamies ja viljoihin alkoi koskea sirppi.
Tämähän on se haaskamäki, josta kyntäessä aina nenään kärähti. »So, so ... so, so...» Herra viihdytteli, vihelteli, taputti kaulaa, veti taskustaan jotakin, ka, valkeata leipää! asetti sen hangelle, Pekka kumartui sitä ottamaan, kun kuuli korvansa juuressa napsahduksen, näki välähdyksen, tunsi polviensa hervahtavan, mutta ei tuntenut enää omaa kaatumistaan hiekkahaudan pohjaan. SIELL
Anna sille... Ka, anna sille sitten rintaa. Enhän minä... Marja päästeli kuitenkin lapsen huivista, jonka oli kääräissyt sen ympärille, ja viihdytteli sitä painaen syliinsä. Lapsi lakkasi itkemästä, hymähti, jokelsi, etsien rintaa suin, sormin, silmin toisen lapsi, vieras, mustatukka, otsa Marjan, silmät Shemeikan... Sille sai ... minulle ei ... eipä ei...
Näät sinne aina keräytyy ne, jotka ei suistu raisun Akeronin rantaan.» Ma hälle: »Vienyt laki uus jos sulta ei muistoa ja ääntä laulun lempeen, mi mieltäni niin usein viihdytteli, suvaitse virkistää taas sieluani, mi tänne tullut ruumihinsa raskaan keralla on ja uuvuksissa ihan.» Rakkaus, mi hengessäni haastelevi, noin alkoi laulun hän niin suloisesti, se että vielä sisälläin nyt soipi.
Mut väsymys ja nuoruus tuskankin ne voittivat, ja unen helmoihin hän vaipui hiljaa, huomaamattaan aivan. Hän vuoroin hätkähti ja rauhoittui: hän päivän ottelusta uneksui. Ja uni lepoon viihdytteli vaivan, ja unhon lääkitsevän pisaren se vuodatti jo kalkkiin surujen.
Vaimoni viihdytteli hänen kiihoittuneita hermojaan ja sanoi meidän mukavan nojatuolimme aina häntä odottavan uunin ääressä. "Ja te tiedätte", jatkoi hän, "huonekalumme ovat niin yksinkertaiset, ettei meidän koskaan tarvitse niitä varjella; ja mattomme niin halvat, että aurinko mielellään saa niille paistaa, ja niin elämme päivänsäteitten ja kukkien keskessä."