United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hermanni oli tullut tallista ja kuullut viimeisen keskustelun. Poika alkoi puoltaa veljeä: Miksi ei Martti saa maata, kun sen tekee mieli? Ja etkö sinä halua? kysyi isä pilkoillaan. Hermanni oli vähän aikaa vaiti, kunnes aivan kuin harkinnan perästä vastasi: En. Hoo! Vai et. Mitäs sinä meinaat puuhata? Poika sanoi taas vähän ajan kuluttua: Minä menen kauppakouluun.
Manatako meinaat? äsähti hän. Lautamies kallisti viimeisen kerran teevadilta kahvia, asetti sen päälle paikoilleen kupin ja muutti polveltaan lusikan teevadille. Sitten pani pöydälle kaikki, otti piipun lattialta, jossa se oli ollut asetettuna tuolia vasten, ja sytytti. Vasta kun oli muutamia savuja vetänyt, sanoi hän: Manata. Mistä hyvästä? Häh? Kenenkä asiasta? Velastako?
Mitä sinä oikeen meinaat?" "Jos kohtakin niin lienee, vaan en minä anna kuittia ilman maksutta, kun minä olen näin pitkän matkan kulkenut tämän asian vuoksi", sanoi Markku yhtä lujasti kuin yksinkertaisestikin. "Paljonko sinä tahdot, jos annat toisen kuitin?" kysyi Kolkki. "No en minä nyt kovin paljoa tahdo.
"Saa nyt nähdä, kerskaukset ainakin ovat hyvät", sanoi Jakke. Kun emäntä oli huomenaamuna emännyyden työnsä tehnyt, sitoi hän ansanipun kaulaansa ja kirvesnalkin kainaloonsa, aikoen lähteä metsälle. "Mitä nyt meinaat?" kysyi Jakke. "Menen ansoja virittämään." "Mitä joutavata!" sanoi Jakke. "Aivan oudoille sydänmaille, eksyt vielä sinne."
Mikä se nyt olikaan sen Suomen tulevan kuninkaan nimi? Se on jo valittu. Mikset sitä heti sanonut? Milloin se on valittu? Eilen etuskunta vauhti. Kuka tuli valituksi? Hessin rinssi Rietrik Kaarl. Sano Friedrich Karl ja nouse heti ylös, sillä kala alkaa taas käydä levottomaksi ... mene tuonne saunan perään koivun alle valmiiksi, minä tuon sen sinne, hoi, mitäs meinaat? Jaa mistä?
Mitä sinä nyt meinaat, kun vätelet kerjäläisiä? Käyhän niitä kylliksi ilmankin Mikä tuo on tuommoinen retamo, onko se Luisulan mukuloita?" Reen vieressä seisoi Jussi itkeä viristen, siksikuin isäntä oli hevosensa korjannut ja käski häntä huoneesen; silloin kömpi tuo puoliksi jäätynyt raukka sisälle ja asettui muurin loukkaasen lämmittelemään.
TUOMAS. Huuda häntä korvaan ja vahvasti. JUHANI. Tässä me ollaan nyt! UKKO. Niinpä, perkele vie! olettekin, ja tästälähin armahtakoon meitä taivaan ukko täällä kylissä taas. JUHANI. Mitä? AAPO. Nyt ei ole poika hyvällä tuulella. JUHANI. Mitä sinä meinaat? UKKO. Arvaatpa sen. Niin, niin, kyllä, kyllä, kyllä tässä nyt nousee meille toiset juonet. Hyvin tietty.
Vaikkei Antero oikeastaan ollutkaan sillä tuulella, vaikka hän mieluummin olisi ollut yksin, miettiäkseen, mitä oli tapahtunut, mitä hän oli nähnyt ja tuntenut, kootakseen saamiaan vaikutelmia, muistellakseen uudelleen kaikkea, mitä Naimi oli sanonut hänelle ja mitä hän Naimille, yhtyi hän kuitenkin pilaan. Sinä meinaat sitä Anettea, mutta Lauri hänet kuitenkin vie. Elä! Mistä sen tiedät?
»Mitäs sinä sitte oikein itsestäsi meinaat?» kysäsi hän hetkisen päästä. »Jäädä itsekseni ja ruveta rakentamaan omaa mökkiä ja ehkä raivaamaan omia peltojakin. »Mökkiä...?» ihmetteli vanhempi veli. »Niin. Katsoppas, veljeni!» sanoi Olavi raskaasti. »Kullakin on omat polkunsa, ja minun elämäni on nyt joutunut siihen kohtaan, etten minä voi elää minkään ennenrakennetun päällä.
Etkö muista enään variksenkaan vaakutusta, tarhapöllönkään pakinaa jutellakses meille, istuissamme Nälkäsaaressa hirmuisessa. AAPO. Muistanpa tarinan, jonka juuri nälkä nyt johtaakin mieleeni; mutta se ei saata meitä unohtamaan ruumiimme ravintoa, vaan muistuttelee kovin sekä ruokaa että juomaa. JUHANI. Sinä meinaat miestä vuoressa. Minä olen kuullut sen.