Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
Nythän asia käypi laatuun, käypipä niinkin tiesinhän minä sen no miks'ei kelpo miesten välillä eikös ookin Kolkki? annoinpa minä vaan kuitin, vaikka kirriläiset kielsivät annoinpa niinkin", höpisi Markku, tukehtumaisillaan ilosta, kun hän tukkei saatuja rahojaan kukkaroonsa.
"Herra Jumala kuinka yksinkertainen!" sanoi pastori puoli-ääneen, sitten sanoi hän Markulle: "Eihän ihmisen tule toisen hätää käyttää oman voiton pyynniksi. Muuten sinä, Markku, olet hyvin vähän ajatteleva, kun luulet, ett'ei perinnön maksua voida toteen näyttää, vaikka itse juuri nyt tunnustit, perinnön saaneesi ja vierasmiehet vielä elävät, jotka ovat kadonneen kuitin allekirjoittaneet!
Mitä sinä oikeen meinaat?" "Jos kohtakin niin lienee, vaan en minä anna kuittia ilman maksutta, kun minä olen näin pitkän matkan kulkenut tämän asian vuoksi", sanoi Markku yhtä lujasti kuin yksinkertaisestikin. "Paljonko sinä tahdot, jos annat toisen kuitin?" kysyi Kolkki. "No en minä nyt kovin paljoa tahdo.
Kevään kanssa tuli vanha Markku pakopirtistänsä, missä yksin perhekunnastansa eloon jäänyt oli talven tautituhon jälkeen, niinkuin metsäpalon jälkeen joskus harmaa honka seisomahan jääpi, missä kulo kaataa nuoren metsän.
Semmoinen työ kantaa tulevaisuudessa hedelmiä, ja ne hedelmät ovat kansamme valistukseksi. Alfred. Hullu paljon työtä tekee, elää viisas vähemmälläkin. Mitähän sinä työskentelet, kun noin mukavalla mieli-lauseella toimeen tulet? Tahtoisinpa halusta kumppaniksesi ruveta. Alfred. Työni tietysti on isäni viina-tehtaassa. Olli. Viinantehtailia! hyi! Markku. Kyyti-miehet odottavat tuolla ulkona. Onni.
"Mitä Jumalan tähden?! Eikö perintö ole ennen jo kuitiksi maksettu, koska perinnön selvitys on tehty ja kuitti annettu?" sanoi pastori kauhistuneena. "Vaikkapa vielä niinkin olisi, mutta kuittipa on tullut hukkaan, milläpä voidaan nyt toteen näyttää, että perintö on maksettu", sanoi Markku lujassa uskossa, että hän on ihan oikealla ja laillisella kannalla.
Samassapa juoksi häntä vastaan pieni liinatukka, poika, huoletonna risoissansa, kädessänsä rukiin siemeniä, joita pureskeli. Lapsi niitä ojenteli myöskin vaarin nähdä. Luojan ihme puhtahinta viljaa! Nosti Markku polvellensa pojan. Tunsi vielä lämmön veressänsä. Viel' ei ollut kaikki toivo mennyt. Oli siemen, oli lapsi vielä.
Tuo minuun aina vähän koskee, kun vain äitini surullisena näen, mutta täytyyhän sitä nuorena elää oojah elää sitä täytyy ainakin kun rahat tulee ja menee, sehän hupaista! Markku. Joko saan pöytää kattaa? Alfred. Kuudes kohtaus. Entiset. Onni, Olli ja Rölli. Onni. Hyvää iltaa! Alfred. No niin, istutaanpa nyt maistamaan, miltä ruoka maistuu. Rölli.
Luultavasti Markku antaa mielelläänkin toisen kuitin, koska hän on kumminkin jo perinnön saanut", sanoi pastori. "Kyllä minä menen takaukseen", sanoi Kolkki. Samassa tuli Lillu huoneesen. Hän luikuili ja katseli ympäri huonetta ja kun hän havaitsi pastorin, häpesi hän ja mutisi itsekseen puoli-ääneen: "Voi pirun väki, eikö Martti ainakin ole täällä ja pastorikin!"
Niin, poikani, sinähän olet meidän ainoa ilomme, sinulle me kokoomme, sinun hyväksesi kaikki te'emme. Viides kohtaus. Alfred, sitten Markku. Alfred. Lieneekö isäni jo saanut kirjeen velkojaltani, koska äitini näytti niin surulliselta?
Päivän Sana
Muut Etsivät