Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
MAIJA. Rantamailta. Lähdin tänne tukkijoelle kaupustelijaksi. Tietenkin olette talon tytär? ANNI. Vieras vain. Saisikohan talossa asuntoa joksikin aikaa? TOLARI. Ottiatuota? MAIJA. Mitä isäntä sillä meinaa? TOLARI. Meinaatko sinä ottiatuota? MAIJA. Sitä minä meinaan. TOLARI. Mitähän sinä meinaat? MAIJA. Missä emäntä? TOLARI. Ei ole emäntää. MAIJA. Leskimieskö olette? TOLARI. En minä leskimies.
Muori, jolla muuten kyllä oli suuta, kun suuttui, tunsi omituisesti pelkäävänsä nyt, kun ei talossa ollut ketään miesväkeä saatavilla. Kiukun ja pelon sekainen tunne pakoitti hänet itkuun pillahtamaan ja kysymään: »Mitä sinä oikein meidän kanssa meinaat?» »Sitä, että annatte minulle ne Hautalan velkakirjat ettekä anna Annikkaa Matille, on sille, Annikalle, parempiakin.» »Ettäkö...?»
Sinäkö meinaat anastaa minulta lapsen! Helisevissäpä kävelet, mies! Siihen ei ole pitkä aika, sano minun sanoneen, sanoi Pekkiläinen vihasta sähisten ja suurta päätään nyökyttäen sanainsa mukaan. Mikko hyppäsi pöydän takana pystyyn kuin lentoon lähtevä ja sanoi: Etkö meinaa totella sanaani?
Minä paiskaan sen penteleen seinän triiviksi, urahti Yrjö ja tarttui kädellään Himmeliinin nutun kaulukseen. Maltas sentään, viihdytteli Matti; kyllähän sinä sen viskaisit niin, että märkä plätti seinään jäisi, mutta se sellainen nakkaus ei olisi viisaasti. Mitäs meinaat, karjui Yrjö ja hänen otsa-suonensa pullistuivat hirmuisesti ja silmät iskivät tulta.
»Ei mitään!» Mikko nauroi yhä. »Mitä sinä naurat?» »Tahtoisitko tietää?» »Mutta mitä pirua sinä tarkoitat?» Mikko muuttui totiseksi kuin muuri, vetäisi henkeä ja kysäisi: »Onko teillä Stenforsin kanssa siinä eilisessä yhteiset vehkeet?» Kalenius vaaleni: »Missä eilisessä?» »Noo», Mikko taas nauroi, »älä kiertele yhtään, minä kyllä tiedän, että sinä *taas* meinaat petkuttaa Paloapuyhtiötä».
»No, se merkitsee osapuilleen: 'mitäs sinä oikein meinaat, senkin sika? Mene kohta hiiteen, muuten lempo sinut korjaa!» »Jos te niin mielellänne haluatte nähdä ranskalaisia», sanoi pasunanpuhaltaja, niin saatte halunne tyydytetyksi Berlinissä.
Mankelihuoneen ylisparven alta äiti koppasi hänet kiinni, paukahutti tillin kummallekin korvalle, tukisti ja sitten niskasta pidellen vei sisälle saamaan oikeata pehmitystä. Siellä kukisti pojan, riisui häneltä pöksyt ja alkoi hutkia vitsalla: Vai meinaat aina vaan porsaana elää, vai meinaat, vai meinaat! hän saneli lyöntinsä tahtiin. Poika kiljui sentään vaan niinkuin viran puolesta.
Hän katsahti minuun. »Mitäs nyt meinaat?» sanoi hän. Minä ojensin kirveen, aijoin iskeä, mutta hän oli sukkela ihminen, hypähti reestä ja tarttui käsiini. »Mitäs sinä, poika kujeilet?...» Hän kaatoi minut lumeen, minä en vastaan pannutkaan, vaan antauduin. Hän sitoi vyöllä käteni ja runttasi minut rekeen. Vei suoraan, vallesmannille. Minut pantiin linnaan. Käytiin käräjiä.
Vitkalleen, ikään kuin uninen ainakin, nousi tämä öristen seisomaan: »Meinaatko sinä kimppuun käydä, vai?...» Lompin ääni oli sekin uhitteleva. Esa, joko siitä tai jostakin muusta syystä, sai yhtäkkiä hänessä harvoin tavattavan peruuttamishalun. »No enhän minä sinua lyö, pöhlö», nauroi hän. »Minä ajattelin, että jos sinä minua meinaat...» Lomppi istui uudelleen lausettaan lopettamatta.
Niissäkö? Voi sun! Ja hänkö sen estäisi?» »Kyllä se on luja mies, se Karin isäntä, mutta sinä olet vikkelämpi.» »Niinkö meinaat, vikkelämpikö vain?» »Luonto sulia on pahempi.» Ikään kuin tyynesti nauttien sisällisestä tunteesta, jonka tuo tunnustus Esalle tuotti, veti hän kirkkaan puukon tupestaan, kohotti sen ja virkkoi hammasta purren hiljaisesti hönisten: »Kun tuolla sais...» Kaapo ymmärsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät