Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
»No, vaikka tuohon», virkahti Esa, käänsi hevosen maantien vieressä olevan mökin pihaan. Toveri rupesi kiroilemaan. »Mitä sinä nyt aiot? Haluttaako sinun körttisaarnaa kuulla?» kyseli. »Haluttaa», sanoi Esa silmät hienossa ivahymyssä. Mökin ikkunaan ilmestyi useita kasvoja. Esa jätti hevosen panematta kiinni ja lähti tupaan. Lomppi seurasi.
Arveli, ettei hän uskonut Esalla olevan pahaa sydäntä, vaikka hurja luonto ja penseä kasvatus oli vienyt väärälle tielle. Vertaili körttiläisiä ja maailmanlapsia toisiinsa ja kysyi, että eikö Esan sydämessä joskus jokin ääni koputellut kipeästi ja muistuttanut hylkäämään pahaa tietä? »Nyt mennään!» virkahti Esa yhtäkkiä ja lähti ulos. Lomppi oli istunut takkakivellä, josta lähti noituen.
Mutta ketä muita?» »Levalan Lomppi, Iikan Antti ja...» Jo lupasi Esakin mennä. »Joko sinä olet kuullut, että Valeen ja Santran häät ovat tällä viikolla?» kyseli Kaapo. »Jo. Ja sieltä sinä saat kuulla kamaloita! Muista mun sanani.» »Menetkö sinne?» »Saa nähdä. Kamaloita sieltä vain kuuluu.» »Karin isäntäkin on kenkkäriksi kutsuttu.» »Olkoon.» »Se sanoi, että niissä häissä ei tapella.» »Niissäkö?
Vaimo loi heihin syrjäisen silmäyksen, käski istumaan ja polki keskeyttämättä rukkiaan. »Istumaan», virkahti hän uudelleen. Kumpikaan pojista ei tervehtinyt. Lomppi tuli sisään hiljakseen laulaa hoilottaen ja meni suoraan suutarin ääreen. Siinä kumartui nojaamaan työpöytään. Se oli vähällä mennä nurin, jollei mestari olisi ehtinyt painamaan toisesta päästä.
Ihan niinkuin enkelit pasuunilla soittaisivat», vakuutti Lomppi. »Minäkin sitten rupean sitä rollottamaan», nauroi Iikan Antti. »Sepä se tuleekin sitten olemaan oikein enkelien soittoa!» huudettiin ja naurettiin. »Ihan kuin rikkinäistä pataa vedettäisiin pitkin kivikkomäkeä!» »Pian te sen laulun saatte tehdä, ja muistakaa se, että siinä pitää puhua paljon karhun sapesta!» muistutti Esa.
»Kuule, Esa, se oli Jumalan voima, joka teitä esti ja teki tyhjäksi pahain aikomukset.» »Ei olisi ollut körttiläisille selkäsauna liiaksi», muistutti Lomppi syrjästä. Esa ei puhunut mitään, kuunteli vain huulet yhteen puristettuina. Suutari innostui vähitellen saarnaamaan ja puhumaan persoonallisesti Esasta.
Toisinaan Esa innostui laulamaan hänkin, ja silloin he kahden kilpaa huusivat, että taivas kajahteli. Toisin vuoroin Esa taas istui synkkänä ajatuksiinsa vaipuneena eikä näyttänyt ensinkään kuuntelevan kumppaninsa kulotusta. »Mutta, mihinkä me ajamme?» kysäisi Lomppi vihdoin, kun jo olivat ajelleet tunnin, toista. Hiisi olkoon, tässä jo alkaa tulla vilu.»
Valtaavana herää toveruksissa voittajan rajaton itseluottamuksentunne ja halu kuuluttaa tekoaan koko maailmalle. Sanomattomassa tunteenpuuskassa tarttuvat he toistensa kaulaan ja ratkeavat vetämään: »Puukko se oli vain pikkuinen, Mutta Heikki se oli suuri, Yksin seisoi ovella Kuin linnan kivimuuri.» Koko yön kuljeksittuaan paikalta toiseen saapuivat Esa ja Levalan Lomppi Karhuun.
»Kyllä Jussista suutari tulee.» Lomppi pani piippuunsa. »Se on, tuo Lomppi, sellainen ilkeännahkainen, mutta ei sitä pelätä tarvitse», kuiskutti Esa suutarille. »Enkä minä juuri kesken pelkääkään», tuumi suutari. »Mutta, antakaahan nyt, suutari, viinaryyppy», alkoi Lomppi uudestaan. »Ei ole tässä viinoja.» »Köyhäpä sinä olet.» »Koskapa ne suutarit niin rikkaita lie olleet.»
»Kuule», virkkoi Esa, kun molempia näytti rupeavan nukuttamaan, »tänä päivänä alkavat Laitalan Valeen ja Järvelän Santran häät.» »Alkakoot», tuumi Lomppi huolimattomasti, silmät puoliummessa. »Minä ainakin menen sinne», jatkoi Esa. »Sinä? Onko sinua kutsuttu?» Lomppi alkoi virkistyä. »Kutsuttu! Ei. Mutta vähät siitä. Lähdetkö sinä?» »Häihinkö?»
Päivän Sana
Muut Etsivät