United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä rupesin häntä torumaan, mutta Saveljitsh kävi hänen puolellensa. "Pitipäs vaan olla tottelematon", jupisi hän äkäisenä; "olisi koreasti käännytty takaisin kestikievariin; olisit juonut teetä, maannut makeasti aamuun asti; myrsky olisi tauonnut, sitten olisi taas sopinut lähteä. Ja mikä kiire meillä sitten on? Häihinkö tässä hätä, vai minne?" Saveljitsh oli oikeassa. Mutta mikäpäs enää auttoi! Lunta satoi laaduttomasti. Nietos kasvoi kasvamistaan reen ympärille. Hevoset seisoivat, päät kumarruksissa, tuon tuostakin märähdellen. Kyytimies kulki ympäri, neuvotonna korjaillen valjaita, Saveljitsh mörisi äkäisenä; minä katsoin joka haaralle, toivoen näkeväni edes jonkun merkin ihmisasunnosta tai tiestä, mutta mahdoton oli eroittaa muuta, kuin lumen hurjaa kieppumista...
»Kuule», virkkoi Esa, kun molempia näytti rupeavan nukuttamaan, »tänä päivänä alkavat Laitalan Valeen ja Järvelän Santran häät.» »Alkakoot», tuumi Lomppi huolimattomasti, silmät puoliummessa. »Minä ainakin menen sinne», jatkoi Esa. »Sinä? Onko sinua kutsuttu?» Lomppi alkoi virkistyä. »Kutsuttu! Ei. Mutta vähät siitä. Lähdetkö sinä?» »Häihinkö?»
"Häihinkö? Kyläänkö? Mitä tämä tietää?" Liv vaipui penkille ja kätki kasvonsa. "Liv, kuuletko?" huusi Gunnar ja äänensä tärisi suuttumuksesta. Liv itki hiljaa, mutta sitten hän nousi, pyyhki kyyneleet pois ja katseli isäänsä kostein silmin. "Nyt se on sanottava, jos milloinkaan", sanoi hän tyynesti.