United States or Saint Barthélemy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Esa oli hyvällä tuulella, ei kehunut ryypystä välittävänsä, uhkasi pian ruveta »viina friiksi», jos pahat päähänsä panee. Pojat tulivat lattialle ja olivat tuimassa työn innossa. Esakin muutti arkivaatteet. Syötyänsä aamiaisen lähtivät miehuullisissa aikeissa riihimäkeä kohti. Isännän joukkoon tultua alkoi työ riihen luona sujua kuin rasvattu.
Voisi kyllä joku sanoa, että Joukahaisen jousia mainitaan 30:esäkin runossa, mutta siinä ei muuta kuin mainitaan niitä, ja ei mitään niiden "tiestä". Ainaki voipi arvata, ettei niistä siinä puhuta, mutta Lappalaisen jousen tiestä, josta kyllä on virsiä vedelty ja jatkunut 30:nes runo näyttää Joukahaisen olevan ankaran jousimiehen: sama ensimäisessä runossa.
Hyvän aikaa oli hän niin puuhaillut, kun paikalle saapui yhdeksänvuotias naapurimökin poika Esa, sankaniekka isohko läkkikannu kädessä pysähtyi ja tarkasteli tovin aikaa Oton puuhia äänettömänä. Viimein lausui Otto: Katsohan, Esa, kun se rimpuilee! Ja silloin kyyristyi Esakin, otti tikun ja ryhtyi yhteen puuhaan. Otto innostui: Katsohan kun se noilla jaloillaan rimpuilee... Voi, voi!
Niin silloin pojat syötäisi, ihastui Esakin. Aivan naurismaan vieressä oli vanha, matala tervanpolttajien sauna. Se oli osaksi maahan kaivettu. Ainoastaan kaksi hirsikertaa oli maan päällä. Sisältä se oli matala. Mies tuskin sopi siinä seisomaan. Nurkassa oli kivikiuas. Tämä erämaan sauna oli aivan kuin sattuman valmistama yöpaikka.
Hii, hirnasi Esakin ja alkoi hyppiä Heikki Tirrin mustan oriin tavoin, syöksyi lopuksi täyttä ravia tielle ja alkaen painaa sitä pitkin että ikenet olivat irvellä huusi hän: Nyt sitä ajetaan Tirrin oriilla kaupunkiin telehvoonia katsomaan... Hii-ha-ha-haa! Hii-ha-ha-haa! himasi siihen koko joukko ja syöksyi hevoskarjana Esan jälestä.
»Kuinkas se onkaan, Kaaperi, olethan sinäkin ajanut hevosen kuoliaaksi?» kysyi hevosen nylkijä. »Oolen minä! Mitäs en minä olisi tehnyt. Kaksikin olen ajanut.» »Kaksiko?» »Kaksi», rehenteli Kaaperi, »ja hyviä salvioita olivatkin, toinen oli liinaharja ja toinen oli musta.» »On se ajanut», todisti joku. »Kyllä se on ollut tämä Kaaperi yhtä hurja kuin tämä Karhun Esakin», ruvettiin kehumaan.
Nyt he koettivat uskoa jo olevansa aivan syyttömiä mihinkään ja jo teki Otto vertailuja: Mutta Saku ja Vesa jos olisivat, niin he härnäisivät, vaikka olisi miten pieni sammakko... Ja vaikka olisi kuinka kiire siirapilla, niin ne vain härnäisivät. Ja Viki ja Juntuskin härnäisi, jos olisi sammakko! rauhottautui Esakin toisten paheilla.
Ja taas muisti Otto asiansa ja koki peitellä tapahtunutta: Hän teki parannusta, vakuuttaen: Nyt jos olisi vaikka miten iso sammakko, niin ei vain ruvettaisi sitä härnäämään... Vaikka olisi ihan Immosen härän kokoinen, niin ei ruvettaisi... Vai ruvettaisiko? Ei... Ja vaikka se miten rimpuilisi jaloillansa, niin me vain menisimme täyttä voimaa, jotta ei kukaan saisi kiini, katui Esakin.
Ei... Vaikka olisi miten paljon, niin ei juoda... Ja vaikka äitikin käskisi, niin ei juoda! teki Esakin rangaistusta välttääksensä parannusta. Hän vielä lisäsi: Ja vaikka olisi sokeriakin vaikka ihan tuossa tiellä, niin ei syötäisi sitäkään, vaikka olisi kuinka makeaa, mutta vietäisi vain kotiin.
En minä rupea enää virkkamaan mitään, sanoi Arolainen. Niinpä se täytyy sanoa, iloitsi Tuokko. Ei se pakosta ole, vaan kun tämä ei ole mikään väittelyseura. Esakin sai vähän suunvuoroa ja sanoi: Pitäisihän tätä Viijaa edes sen verran kouluttaa, että oppisi kirjoittamaan ... lukeahan tämä osaakin. Hyvästi osaakin ja siinä on kyllä, sanoi Tuokko, Mitä "riivailemisia" niillä vaimonpuolilla on.