United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tarkoitan tietysti, selitti Johannes, että menisimme yhdessä. Liisa ei sanonut siihen enää mitään, vaan seurasi verkalleen Johannesta. He menivät Wiveliin. Johannes odotti joka silmänräpäys, että Liisa sanoisi jotakin, mitä hyvänsä, johon hän voisi vastata ärtyisästi ja osoittaa onnetonta mielipahaansa. Mutta Liisa vaikeni itsepintaisesti. Vaietkoon sitten! ajatteli Johannes.
Mistä ihmeeltä saitte sen päähänne, että minä hm-hm-hm kuinka voitte semmoista ajatellakaan ? TEUVO. Ja kuinka te semmoista mitätöntä asiaa niin kainostelette? Arvelinhan, tietysti, sitä vähän suuremmaksikin. Että menisimme yhdessä Helsinkiin? Mitä uhkarohkeata, tai tavatonta, tai hirveätä siinä? MAIJU. Onhan se kumminkin. Kun vanhempieni tietämättä TEUVO. Ah, vanhempienne tietämättä?
Mutta kuinka minä koskaan uskallan tällaisella viuhkalla leyhytellä? KERTTU: Kiitä arkkitehtiä. ALLI: Kiitoksia, herra arkkitehti. Se oli aivan liikaa. Minun oli vain semmoinen Kertun vanha rämä. GRANSKOG: Teille ei ole mikään liikaa. Minulla oli teille muutakin asiaa. Arvelin, että menisimme yhdessä taidenäyttelyyn, koska ette kuulu siellä käyneen. ALLI: Onko se nyt auki? GRANSKOG: On.
En, äiti. Tuossa on puuroa! Ota lusikka kaapista ja syö. Me olemme väsyneet ja menisimme maata. Minun ei ole nälkä, äiti! Oletko syönyt jo? Olen. Missä? Me söimme siellä! Oli niin kaunista, ettemme malttaneet sieltä lähteä. Istuimme sillä kukkulalla, joka on Viaporiin päin ja katselimme kuinka aurinko laski. Se oli niin ihanaa. Kun tulimme alas, niin menimme verannalle.
Saanko minä herroille tarjota samppanjaa? KANTTORI. No kun ehti ennen minua! PORMESTARI. Mutta taitaisi olla parasta, että menisimme johonkin toiseen huoneeseen, tämä kun oikeastaan on naisia varten. POMMERI. Niin, mennään vain. Onhan täällä huoneita. POMMERI ja PORMESTARI menevät vasempaan. Herra Hurmerinta! Saanko teiltä ryöstää muutaman minuutin? Pari minuuttia vain.
"Hakisimme tuolta talon rannasta venheen ja ottaisimme tästä suunnan yli joen, sillä tuolta sillan kautta kiertämällä emme sitä pimeässä yössä löytäisi. Tästä kun suoraan menisimme tuonne joen rantaan ja siitä menisimme maalle ja rintamaan kohoaisimme tuonne kankaalle, niin siitä se löytyisi. Se on aivan lähellä tuossa jokitörmän niskoilla... Mitä teemme, lähdemmekö?"
Kun hän oli hetkisen seisonut, sanoi hän: "Mennään pois!" "No", sanoi Swart, "minkätähden me menisimme pois? Olemmehan me maksaneet päästäksemme sisään eikä kukaan meille täällä pahaa tee. Tule vaan tänne katsomaan!" Witt hiipi Swartin jälestä, nojausi yli rintavastimen ja katseli ales.
Todistukseksi Jumalan ihmeellisestä lähetyksestä tahdon minä tässä kertoa kaksi tapausta, jotka elinaikani pysyvät mielessäni. Yhtenä päivänä esitteli toinen poika että salaisesti menisimme yhteen isoon puutarhaan omenia varastamaan. Arvelematta suostuin minä tähän neuvoon. Sinne päästäksemme tarvitsi meidän kiivetä korkean kivi-aidan ylitse.
Emme halua semmoista, muutenkin on vaikeata, mutta silloin menisimme ihan häviölle. Turhaa on koko juttu. Pysytään vaan entisessä, kuului tyytymättömiä jopa raakojakin ääniä. Erittäin kiivaaksi tuli vastarinta, kun Nehljudof mainitsi, että hän panisi kokoon sopimuksen, jonka sekä hän että he allekirjoittaisivat. Mitä niistä allekirjoituksista?
Ajattelin, että menisimme ehkä kävelemään vielä, kun siellä on niin kaunis ilma. En minä jaksa. Selma painoi kasvojaan alemmaksi. Et jaksa? Kyllä sinä jaksat koetetaanpas. Mitä sinä olet itkenyt? Mikä sinua vaivaa? Ei mikään. Ei mikään? Hm. Hän kääntyi ikkunaan, mutta syrjästä Selma näki, kuinka otsa meni ryppyyn ja kasvot ilmaisivat tyytymättömyyttä.