Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Antti rykästeli. Olisiko sinulla pari hetkeä aikaa uhrata minulle? hän sanoi. Menisimme johonkin. Minne me menisimme? kysyi Soisalo väsyneesti. Mihin hyvänsä, mutta mieluimmin johonkin yksityishuoneesen. Sillä asia, josta aion puhua sinulle, ei siedä ketään syrjästäkuulijoita. Ei oikeastaan minunkaan asiani sinulle, virkahti Soisalo omituisesti hymyillen. Vie minut siis, minne tahdot vain!
"Ja sellaista uskallat sinä tehdä, sinä pikku hupakko", sanoi pastori, nipisti hänen pullakkata, punaista poskeansa ja suuteli häntä. "Tiedättekö, herra ylioppilas", sanoi hän äkkiä, kääntyen ylioppilaasen, "mitäs jos me molemmat vanhukset olisimme tänä iltana nuoria ja menisimme tanssimaan nuorison kanssa. Mitä joutavaa!
Ja tälläkin hevosella oli nuori-isäntä ruunain kilpailussa siepannut viisimarkkaa pois kuin ei mitään! Puolellatoista sekunnilla oli ollut riita kymmenenmarkan palkinnosta. »Kai siitä kilparadalta pääsee Roukioonkin», arveli varmasti poika lopuksi. »Voi päästä, mutta mitäs me kilparadan kautta menisimme?» sanoi Esteri. »Jaa niin kilparadanko kautta?
Kun he olivat tulleet ovesta sisälle, hiipi Swart hiljaa varpaisillaan eteenpäin, mutta Witt jäi ovelle tuijottamaan isoon katossa riippuvaan kynttiläkruunuun siksi kunnes hänen päätänsä rupesi huimaamaan. »Mennään pois!» sanoi hän. »Mutta miksikä menisimme pois?» sanoi Swart. »Olemmehan me maksaneet päästäksemme tänne eikä meille kukaan pahaa tee. Tule vain tänne katsomaan!»
Sanaakaan vastaamatta tarttui emäntä renkinsä käteen ja vei hänen isoon saliin suuren peilin eteen. "Niin todellakin, ikämme estää; jos nyt yhteen menisimme, niin ansaitseisimme todella ihmisten naurun", puhui Ville. "Kas kuinka harmaa minun pääni jo onkin, sitä en olisi koskaan uskonut vaan hyvä on näinkin; ollaan ennellämme, se on parasta."
"Minä toivoisin jotakin syödäksemme", sanoi vihdoin yksi keltanuttu; "hyvin huono huvitus on maata metsässä monta päivää tyhjin mahoin. Kuinkahan olisi, jos menisimme prikille pyytämään ruoka-aineita? Voimmehan me sanoa, että olemme haaksirikkoon joutuneita merimiehiä." "Senkötähden, että meidät ottaisivat kiini ja saattaisivat jälleen vankeuteen", keskeytti häntä toinen.
Ingrid, kultaseni, miksi me oikeastaan viivyttelemme. Mitä sanot siihen että menisimme naimisiin jo huomenna? Niin, ehkä aivan ilman kuulutuksia! No, kolmen viikon perästä sitten. Mehän olemme vapaita kuin linnut. Kyllä kai ei teillä olisi mitään sitä vastaan, ei yhtään mitään, arvaan minä. Olisiko sinulla sitten? Ja Gabriel retuutti häntä kyynäspäästä.
Pääsin tuon kuitenkin kerran tietämään ja tulen nyt siihen, mitä oikeastaan tahdon sinulle kertoa. Viime kesänä oli mieheni saanut minut suostumaan siihen, että muutamaksi kuukaudeksi menisimme Hankoon kylpemään. Hän vuokrasi sieltä minulle komeimman huvilan asuttavakseni ja piti kaikin puolin huolta mukavuuksistani.
'Mutta kuinka kauvan sinä oikein aijot tätä kulkurinelämää jatkaa sitä on nyt kestänyt jo kolme vuotta? 'Onko sitä jo niin kauvan...? sanon minä hämmästyneenä. 'Kyllä kai sitä kestää... 'Jos minä olisin sinun sijallasi, niin minä lopettaisin sen kerta kaikkiaan tähän. Ja me menisimme kotiin, ja ottaisimme Koskelan haltuumme ja päästäisimme vanhukset rauhaan kyllä he ovat jo aikansa raataneet.
Hän pyysi minulta lintua ja esitteli että me menisimme ulos, jotta hän muka voisi tarkemmin katsella. Minä myönnyin ehdolla, että jos hän päästäisi linnun karkuun, saisi hän hankkia minulle toisen siaan. "Voi kuinka kaunis tipa", virkkoi hän, silitellen sormellansa varpusen päälakea. "Tipa, tipa!" lisäsi hän vielä, päästi kouransa auki ja huojutti käsivarttansa. Varpunen pyrähti lentoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät