Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Nyt alkoi hän valittaa päälakeansa kipeäksi. Helka kävi vielä kastelemassa nenäliinansa ja hauteli sillä Simon päälakea. Nyt tointui Simo ihka selväksi ja rupesi kiitoksiansa jakelemaan Helalle, kun herätti hänen kuoleman unesta, jota hän varmaankin ilman Helan avutta olisi jäänyt ijäksi nukkumaan. Tämä hänen pitempi haastelemisensa vaikutti kumminkin hänen terveyteensä masentavasti.
Tähän asti olivat entiset romantiikan kuvailut rahvaasta häntä pettäneet, moiseen asti. Tuokin tuossa! Roikale, jota hän tuntee heti vihaavansa. Tuota jättiläistä, jonka hipiä on punainen ja terve, naaman leukapuoli lihavahko, eikä otsaa laisinkaan: niin alhaalta se lähtee luisumaan niskaa kohti; päälakea ei nystyrää.
Sitten rovasti tarttui muorin käteen ja toisella kädellään silittäen muorin hopealle hohtavaa päälakea sanoi kovasti että muorikin kuulisi: Suuri Jumala siunatkoon, rakas vanhus, teidän viimeisiä päiviänne, ehkä niitä ei liene enää monta. Sen sanottuaan rovasti poistui saliin, johon tuli vielä isäntäkin.
Kun hänen piti lähteä matkakapineittensa kanssa, pidätti Norine hänet. "Vai niin, te olette suorittanut asianne tuolla alhaalla ja aijotte nyt jättää meidät? Suudelkaa ensin minun pientä poikaani..." Englannitar suuteli sivumennen äsken syntyneen paljasta, lämmintä päälakea. "Onnellista matkaa!" sanoi Norine. "Yes ... hyvästi, hyvästi."
Mutta olenko minä hassu, olenko minä ihan, ihan hassu? Mitä minä itken oikeastaan? Hän painoi vielä enemmän nyrkillä otsaansa. Painoi niin paljon kuin jaksoi. Ja sitten päälakea. Siellähän tuska enimmin tuntuikin. Ei auttanut. Itkeä hänen täytyi. Yhä kovemmin ja herkeämättä.
Hiussykkyrä-päiset: kreik. akrókomoi = päälaki-tukkaiset; tällä luultavasti tarkoitettiin, että thrākialaisilla oli tukka niin kerittynä, että vain keskelle päälakea jäi hiustöyhtö eli suortuva. Diomedeen Urotyöt. Taistelun tuoksinassa kunnostautuu varsinkin Diomedes, jolle Athene lisää voimia ja uljuutta.
Susi syö sikiöitänsä. Teihin liityn, teitä puollan, Kuin käsi sydäntä, kilpi Päälakea, puollan teitä, Vaikka hiiltyisi vereni. PELLERVO. Tätä aavistin, epäilin: Hyvä ei tule pahasta, Onnenliitto ei vihasta.
Ne ikäänkuin kutsuvat käyskentelyyn harjojansa pitkin, laskemaan luisua rinteillään, hyppäämään alppisauvan avulla räystäältä toiselle kapean sivukadun poikki. Lapsellinen, luottava tunne täyttää rinnan. Unohtaa olevansa jalopeurain luolassa ja silittää yhden päälakea. Sillä petoja ne sittenkin ovat.
Hän pyysi minulta lintua ja esitteli että me menisimme ulos, jotta hän muka voisi tarkemmin katsella. Minä myönnyin ehdolla, että jos hän päästäisi linnun karkuun, saisi hän hankkia minulle toisen siaan. "Voi kuinka kaunis tipa", virkkoi hän, silitellen sormellansa varpusen päälakea. "Tipa, tipa!" lisäsi hän vielä, päästi kouransa auki ja huojutti käsivarttansa. Varpunen pyrähti lentoon.
Näin monta sanaa yhtä jaksoa ei ollut kapteeni vuosikausiin kiroomatta puhunut. Heikki oli pahasti loukkaantunut. Hän oli lentänyt päälaki edellä kantoon. Keskellä päälakea oli hänellä syvä haava; myöskin otsansa oli johonkin sattunut, sillä nahka oli siitä ikäänkuin viilletty pois, Vähemmistäkin kolauksista olisi mies pyörtynyt; saatikka sitten viidennellä toista oleva poikainen.
Päivän Sana
Muut Etsivät