Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Hän ummisti silmänsä. Lääkäri ja neitsy Madsen menivät varpaisillaan viereiseen huoneesen. Dina asettausi nojatuolin taakse. Hetki sen jälkeen avasi nuori mies silmänsä. "Oletko siellä Dina?" "Olen." "Ehkä minä kuitenkin voisin " "Mitä?" "Rukoilla. Minä en ole nukkunut ja nyt olen minä paljoa levollisempi. Minun rintaani ei tee enää niin kipeätä." Hän henkäsi syvään ja yski sangen hiljaa.
Benedikt oli vaiennut hän oli ihan ääneti. Hän katseli kauan niinkuin hämmästyneenä tuota ihastuttavaa ja kuitenkin puhdasta kuvaa. Hänen ruskeat kasvonsa rupesivat vähitellen hohtamaan niin kuin Leander'in. Sitten puri hän hampaansa yhteen ja kääntyi pois: Hän on todellakin kipeä, sanoi hän, kuin olisi ajatellut: tähän ei voi mitään ja meni sitten varpaisillaan ulos huoneesta. Erämaassa.
Jos ei lasikaappia ja kemiallisia työkaluja olisi ollut, niin olisi huonetta voitu sanoa jokapäiväisimmäksi ja rauhallisimmaksi huoneeksi, mitä sinä yönä voitiin Lontoosta löytää. Keskellä lattiaa makasi kiemurassa vielä suonenvedontapaisesti nytkähtelevä ihmisen ruumis. He lähestyivät varpaisillaan, käänsivät sen selälleen ja näkivät Edward Hyden kasvot.
"Uskokaa minua, Teidän ei tarvitse katua käyntiänne siellä." Mathilda katseli epäillen mustaa ovenkynnystä, mutta vihdoinkin kietoi hän hameensa jalkojensa ympäri, nosti ylös helmansa ja astui varpaisillaan porstuan kivilattian yli. Ylioppilas koputti ovelle ja he astuivat sisään.
Tohtori ja neitsyt Madsen astuivat varpaisillaan viereiseen huoneesen. Diina astui nojatuolin taakse. Kotvanen sen jälkeen katsahti sairas ylös. "Oletteko siellä, Diina?" "Olen." "Taisinpa kuitenkin " "Mitä?" "Rukoilla. En ole nukkunut, ja nyt nyt olen paljon levollisempi. Rinnassani ei enää tunnu kipeältä." Hän hengähti syvään ja yskäsi aivan heikosti.
TYYNI LEANDER tulee hiljaa vasemmalta, sormea heristäen kyökkiin päin: Sh, Sh, hiljaa vain siellä! Juoksee varpaisillaan huoneeseensa oikeanpuoleisen etuoven kautta, tulee sieltä jonkun ajan kuluttua kantaen mukanaan päänalusta ja kiirehtii yhtä hiljaa ja nopeasti kyökkiin päin takaisin.
»Olin juuri nukuttamassa häntä, kun sinä tulit, enkä voinut muuta kuin osoittaa sormella, mitä tytön piti viedä sinulle.» »Ja nyt hän nukkuu?» Jakob astui varpaisillaan makuuhuoneen ovea kohti. »Saahan sentään edes kurkistaa tuonne sisään saahan?» Jakob alkoi hyvin hiljaa vääntää avainta. »Et saa, Jakob, anna olla!» Letta kuiskasi.
Piispan makuuhuone, johon he nyt varpaisillaan hiipivät, oli suuri, muinoin komeasti sisustettu huone. Liekehtivä lamppu valaisi heikosti kalliita gobeliinitapetteja, kullatuita pyhäin kuvia, ebenpuusta tehtyä ja simpukanhelmillä silailtua sänkyä, jossa tuo rikas kirkkoruhtinas muinoin oli nukkunut tyhjennettyään ensin maljan vanhaa renskaa.
Rikhard käveli Lagerta kainalossa etsien vis-a-vis-paria. Ketteränä kuin nuorukainen kiiti pormestari rouvansa luokse ja vei hänet lattialle. Soiton säveleet sekaantuivat jalkain raapinaan, nauruun ja äänekkääsen puheluun. Gunhild liiteli ympäri varpaisillaan tarjoellen naisille limonaadia, säysynä ja nöyränä kuten aina. Seuraavana päivänä oli kassan tarkastus pormestarin luona.
Sade oli lakannut, mutta tuuli ravisteli silloin tällöin kourallisen raskaita vesipisaroita puista tahi heitti tukon varisseita lehtiä hänen kasvoihinsa. Pormestari ei näyttänyt sitä huomaavan. Hän käveli pää kumarruksissa ja kädet seljän takana. Gunhild riensi sisään ja asetti punssilasin tarjottimelle. Sitten mennä sipsutteli hän varpaisillaan lehtokujaa alaspäin.
Päivän Sana
Muut Etsivät