Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Dina oli saanut uuden hameen ja uuden hatun ja seisoi siinä kaikessa loistossansa, sysimustat silmät käännettynä nurkka-akkunaan päin, mutta tarinan ruhtinasta ei näkynyt missään. Hän näki ainoastansa neitsy Madsenin ruskeanpunaiset käsivarret ja kädet, jotka sivelivät akkunoita liituseoksella.
Hänen kasvoillansa, hiuksillansa ja hameellansa oli sama väri kuin ennenkin ja kuitenkin oli kulunut monta vuotta, viisi vuotta, siitä kun pikku Dina seisoi siinä ruokahuoneessa myymässä viheriöitä seppeleitänsä. Neitsy Madsen nukkui; sillä jo oli jokseenkin myöhä. Kello oli yli kahdentoista eikä herra Blendenau ollut vielä tullut kotia.
"En; eikä minulla nyt enää suurin olekkaan sanottavaa. Mutta maltas: neitsy Madsenin pitää saaman tuhatta kruunua sen vuoksi, että hän juoksi yöllä tyköäni ja teidän palkastanne, herra tohtori, tulee setäni pitämään huolta." Hän vaipui väsyneenä takasin tuolille. Dina kostutti hiukan hänen huuliansa viinillä ja vedellä. "Kiitoksia. Minä olen kovin väsynyt. Minä luulen haluavani maata hiukan."
Välistä koreissaan tul' meille Maija-Liisa, Jok' aikaisin mun hurmas silmin kaunehin, Mut mummon katsehet ne kääntyi pukimiin, Ja tulleelle hän virkkoi lausein lempein: «Kom hit, mitt gull, och dina agremanger visa!
Hän ummisti silmänsä. Lääkäri ja neitsy Madsen menivät varpaisillaan viereiseen huoneesen. Dina asettausi nojatuolin taakse. Hetki sen jälkeen avasi nuori mies silmänsä. "Oletko siellä Dina?" "Olen." "Ehkä minä kuitenkin voisin " "Mitä?" "Rukoilla. Minä en ole nukkunut ja nyt olen minä paljoa levollisempi. Minun rintaani ei tee enää niin kipeätä." Hän henkäsi syvään ja yski sangen hiljaa.
Hänen rintansa paisui ankarasti ja hänen laihat, valkoiset kätensä puristivat suonenvedon tapaisesti hameen helmaa, ikäänkuin olisi hänellä ollut halu repiä loistava pukunsa riekaleiksi. "Tulkaatte istumaan tänne pöydän viereen." Tyttö lähestyi. "Mikä teidän nimenne on?" "Dina." "Kaunis nimi. Minusta tuntuu kuin olisin minä kuullut sen ennen." "Minä olenkin ollut täällä kerta ennen."
Dina kumartui hänen ylitsensä ja piti nenäliinaa hänen suunsa edessä. Kun Dina otti sen pois, oli hänen päänsä vaipunut rintahan ja nyt oli hän nukkunut ei enää konsanansa herätäkseen. Dina seisoi hetkisen katsellen häntä, tarinan ruhtinasta, nuoruutensa unelmien ihannetta.
"Kauniita kukkakimppuja 10:een äyriin ja vihriäisiä seppeleitä 2:een äyriin kappale. Ne tuoksuavat parhaiten, kun ovat kuihtuneet." "Kaiketi myyt sinä kolme 5:stä äyristä," tinki neitsy Madsen. "Te saatte mennä, neitsy Madsen, minä soitan, jos minä haluan jotakin." Neitsyt pyörähti ulos tavallista punasenruskeampana kiukusta. "Mikä sinun nimesi on?" "Dina." "Se on kaunis nimi.
Dina seisoi, painaen ristiin pantuja käsiänsä nojatuolin selkään, ja rukoili rukoili hänen edestänsä, joka nyt oli mennyt pois, sekä itsellensä rohkeutta ja voimaa alkamaan uutta, parempaa elämätä.
Päivän Sana
Muut Etsivät