Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
HAMLET. Kyllä: kuningatar Olette, puolisonne veljen vaimo; Ja voi mua, voi! olette äitini. KUNINGATAR. Odota, kyllä muut sun järkiin saavat. HAMLET. Tulkaatte, istukaa; ei paikast' ulos, Ei, ennenkuin ma näytän teille peilin, Joss' oman sisimpänne nähdä saatte. KUNINGATAR. Mit' aiot? Ethän murhata mua aio? Apua! Hoi, apua! HAMLET. Mitä! rotta? Se kuolee! punta vetoa, se kuolee! Murhattu olen!
Tästä sain paljon lohdutusta ja tahdothan sinäkin muistaa sen; lupaa minulle pitää se mielessäsi." Tunsin kuinka Stefan veti käteni kasvoilleen ja suuteli sitä, sanaakaan emme virkkaneet, istuimme vaan syvässä hiljaisuudessa siksi kuin kuulimme isän huutavan "Margery! Stefan! tulkaatte illalliselle." Viimmeinen ilta.
Martina taas ei taitanut itkulta virkata sanaakaan. Kirkkoherra antoi murheellisten istua vähän hetken ja rauhoittua, sitte sanoi hän: "Tulkaatte nyt minun kanssani ulos toisten tykö saliin." "Onko kaikki suora?" kysyi kirkkoherran rouva hyvätahtoisuudella. Uoti ja Martina pudistivat päätänsä; ukko Pentti astui nyt edes ja kysyi: "Kunnian herr kirkkoherra, onko se kuulutuksen tähden?"
ANTEEO S. Eikö sinulla, sisar-kulta, jo ole ruoka valmisna? BARBRO. On maari. Tulkaatte vaan syömään! ANTEBO S. Niin käykäämme siis aterialle ja sitte maljoihin! Eläissänsä oleskeli hän mielellänsä tässä ihanassa puistossa... Siitä syystä käskin teidät tänne... Jaa ... jaa ... eriskummallisesti ajat vaihtelevat, ihmiset vaihtelevat. Toinen kukoistaa, toinen lakastuu; se on maailman meno!
KLAARA. Ja eikä minulla ole semmoisia käsivarsia, ei jänteitä, kuin teillä; kuitenkin minulla on mitä teiltä kaikilta puuttuu: uskallusta, ja se avu, että minä halveksin vaaraa. Jos minun hengitykseni vaan voisi tulistuttaa! Jos minä voisin teitä lämmittää ja elähyttää poveani vasten likistämällä! Tulkaatte! Keskellä teidän joukkoanne tahdon minä käydä!
Yö tuli aina pimeämmäksi; mutta hän kävi käymistänsä, huutaen: "Isä tulkaatte tänne!" Hänen poskensa hehkuivat niin, että lumi, niille putoova, suli kohta. Juoseppi luki ehtoorukouksensa monin kerroin. Sitte alkoi hän taas vaeltamaan. Silloin kuuli hän alhaalta laakson notkosta jonkun rätinän ja huokouksen vaan ei! heti tuli taas kohta hiljaisuus. Mutta, missä nyt oli tie?
Mutta tulkaatte nyt katsomaan, niin saatte nähdä, että Punike on yhtä lihavana, kuin Mäkelästä lähteissään, ja Reipas vahvistuen koristuu aina vieläkin. Katsokaa, täällä kopissa on minulla kaksi suurta porsasta". Nyt avasi Liisu oven siihen pieneen koppeloon, jossa porsaat makasivat pahnoissa. "No näetkös hylkyjä, kuinka lihavia! Ovatko ne kartanon lajia?"
Heit' oli monta, ja silmät ne hohti, nostamaan nopeita käsiä kopeita: kalpa nous yksin kaikkia kohti. Peuroja juoksee kukkulan laella, häviten jälleen, vuori jää tälleen, pystyssä, yksin, ei varjossa vaella. Tulkaatte kotkat korpien yöstä, saarilta meren, janoojat veren, saaliinne kimppuun jo saatte te syöstä.
Hänen rintansa paisui ankarasti ja hänen laihat, valkoiset kätensä puristivat suonenvedon tapaisesti hameen helmaa, ikäänkuin olisi hänellä ollut halu repiä loistava pukunsa riekaleiksi. "Tulkaatte istumaan tänne pöydän viereen." Tyttö lähestyi. "Mikä teidän nimenne on?" "Dina." "Kaunis nimi. Minusta tuntuu kuin olisin minä kuullut sen ennen." "Minä olenkin ollut täällä kerta ennen."
Vähän hetken perästä tuli Martina takaisin, yksinkertaisesti puettuna. Uoti astui nyt edes ja osoitti hänelle jotakin, kuin kantoi hyvin käärittynä ja erinäisellä nauhalla kiinitettynä rahakukkarossansa. Sitte kääntyi hän huoneessa ja sanoi iloisesti: "Rakas isä ja te rakas appe, nyt on kaikki oikein asia. Tulkaatte kanssani kirkkoherran tykö!
Päivän Sana
Muut Etsivät