United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
REETA. Oletko unhottanut riitamme viime kerran tavatessamme tointoisemme Mähälässä sinä samana iltana, jolloin löit Pertin kuoliaaksi? TAAVI. Ahaa nyt muistan! Tuo riita silmiesi väristä. Pilaahan se vaan olikin ainakin minun puoleltani. Mutta taisinpa todella silloin sinut suututtaa, Reeta?
Kuka se puhuu? kysäsi vanhus äkkiä muuttuneella äänellä. Minä se olen, äiti parka. Ei kukaan muu kuin Elli. Rukoilen että Jumala lohduttaisi meitä ja karkottaisi synkät ajatuksesi. Sinä olet uneksinut. Ei täällä ole mustaa miestä sisällä! Täällä on vain Elli. Taisinpa tosiaankin uneksia. Voi kuinka se uni oli kauhea; se tuntuu vieläkin jäätävän sydäntäni. Tule tänne lapseni!
Taisinpa osua arkaan paikkaan?
Hän näkyi miettivän jotakin ja lausui ikäänkuin itseksensä: »Taisinpa tyhmästi tehdä, kun hänet kouluun panin.» Sitte hän sanoi Hiljalle: »Minä puhun opettajalle, ettei sinun enää tarvitse mennä kouluun. Minä otan sinulle jonkun kelvollisen opettajan tänne kotiin.»
Mitäpähän siinä maailman rannalla mietinkään taisin tehdä tyhmiä vertauksia jäästä luonnossa, jäästä ihmisten sydämissä roudasta heidän povessaan taisinpa tulla alakuloiseksikin aatella ystäviä, omaisia, jotka missä lienevät, mitä nyt juuri miettinevät joille mille päivä maita valaisee, joilta miltä jää maat peittää, veljiltä vierailla mailla niin kun katsahdin ylös huippuja kohti tuolla jäätikön takana, jonne oli aikomus tästä vielä kiivetä ja sieltä Italian luvattuun maahan silmäni luoda, niin hävinneet ovat huiput.
Etemmä ei voidakaan nähdä virran kulkua, sillä sakeata huurua tupruaa ilmaan. Taisinpa kuitenkin hiukan nähdä suunnattoman suuria jääröykkiöitä, joita oli syntynyt kylmänä talvena. Ne olivat kuin kummituksia, jotka aukinaiseen kitaansa nielivät tunnissa ne sata miljoonaa tonnia vettä, mitkä tyhjentymätön Niagara kaataa niiden eteen.
»Taisinpa laskea liian likeltä tuota saarta», tuumaili Jussi; »siinä pistää matala niemeke tänne selälle väki pitkälle. Ehkä siitä tällä vedellä vielä pääs... jopahan lempsatti kurnasi!» Vene karahti matalaan, vaan ei tarttunut kuitenkaan. Jysähtihän vain siksi, jotta Erkki ja Katri heräsivät. »Eihän sitä vielä olla...» hätäili Erkki ja silmäili ympärilleen.
LOVIISA. Kyllä minä odotan, ryhtykää vaan pian toimeen. Ja tulkaa tänä iltana meille, niin annan teille jo yhden tynnyrin edeltäpäin, mutta ymmärrättehän, vasta sitten kuin isä nukkuu. PENTTULA. Niin, tietysti, vasta sitten kuin isänne nukkuu. Hehei! Loviisa tilaa lemmenjuomaa Penttulalta, ha, ha, ha. No, hiis! Taisinpa osata oksaan, koska noin peljästyitte.
Aamulla oli Marian päivä. Einekahville asti maata köllötti Savitien ukki kamarissaan. Matti oli noussut aikaisemmin ruokkimaan hevosia, ja hänen sieltä tultuaan emäntä hänet kutsui kahville. Taisinpa nukkua hyvän asusta, puheli ukki leikissään, istuen sänkynsä laidalla. Ajattelin, nousta vähän ennen, vaan juolahti mieleeni: onpa mulla nyt poika, joka nousee.
Tohtori ja neitsyt Madsen astuivat varpaisillaan viereiseen huoneesen. Diina astui nojatuolin taakse. Kotvanen sen jälkeen katsahti sairas ylös. "Oletteko siellä, Diina?" "Olen." "Taisinpa kuitenkin " "Mitä?" "Rukoilla. En ole nukkunut, ja nyt nyt olen paljon levollisempi. Rinnassani ei enää tunnu kipeältä." Hän hengähti syvään ja yskäsi aivan heikosti.