United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä olisin hyvin mielissäni, jos voisin tätä vihaa poistaa. Mutta mikä on Kenelm'in arka kohta kilpa-ajo? metsästyskenttä? vaimot? runous? Miestä voipi voittaa ainoastaan koskemalla hänen arkaan kohtaansa." "Hiljaa! Minä näen hänen ikkunasta. Kenelm'in arka kohta oli, kun tunsin hänen muutamia vuosia sitten, ja luulenpa että se vieläkin on " "Noh, kiiruhtakaa!
Luon hänestä, en arvoituksellisesti hymyilevää ongelmaa, jonka ilmeen syytä kukaan ei ole voinut selittää, ja jonka taustana on jylhän vuoriston hämy, vaan tavallisen suomalaisen ihannetytön, jonka taustana on hänen korea kotinsa, sen huurteinen koivikko heleimmän kevään aattona. Hyvää yötä! Heräsin kolmeen arkaan kolkutukseen. Ne eivät tulleet ylhäältä, vaan ovelta.
Ei sallinut Ilpotar siitä asiasta puhuttavan, ja arkaan paikkaan siinä aina sana sattui. Annikki ja emäntä istuivat kodan kynnyksellä lintuja kynien. Annahan nyt olla, sanoi emäntä. Saan minä nämä yksinkin höyhennetyksi. Käyhän nyt siistiymään... Karikin on täällä ... nämä on sen tuomia lintuja ... etkö nähnyt häntä tuvassa? Istuvanhan tuo siellä näkyi.
"Luo lemmityn se vie mun ain, Kuin vois mua Kerttu lientää; Mut kun ma nään nuo silmät vain, Taas pois mun täytyy rientää. "Ma vuoren huiput kaikki hain, Siell' yksin käydä pyyhkin; Ja vait kun seison murheissain, Niin seison vait ja nyyhkin." Käy Pekka parka kähnystäin, Kuin haamu, arkaan, alla päin. Ja kadulla kun kalvaan näät, Niin seisomaan sa melkein jäät.
Kaikkialla saa olla yhtä varautunut siihen, että jossakin asiassa koskettaa arkaan kohtaan, jolloin arvosteleva kirjoitus tai huomautus miten vilpittömässä mielessä se on tehtykin ja vaikkapa siitä vastaakin omalla nimellään kuitenkin joko painetaan villaisella tai hiljaisesti haudataan paperikoriin. EDUSKUNTAJ
Mutta samassa määrin kun hän liittyi vapausliikkeeseen ja omisti sen ihanteet ja päämäärät, kävi hänen lähin ympäristönsä hänelle tylyksi ja vieraaksi. Se ei nähnyt ajan riennoissa muuta kuin ylpeyttä ja itsekylläisyyttä, kaiken jumalallisen ja inhimillisen lain polkemista. Tämä koski äärettömästi Malvidan hienotuntoiseen, arkaan luonteeseen, ja pian hän sai kokea vieläkin kovempia.
Niinpä hän tulikin vapaaehtoisesti Ravennaan, lietsoi puolisonsa arkaan sieluun uutta rohkeutta ja toivoi voivansa, kun käräjäpäivä oli ohi, esteettä mennä Belisariuksen leiriin päästäkseen lepoon Bysantin hoviin sekä turvaan vastaiselta vainolta.
Tämä tapaus kuitenkin masensi lapsen riemusta pulppuilevaa mieltä enemmän puolen kahdesta kokonaisesta päivästä. Se karkotti niin kauas sen toivotun ajan, jolloin hän saisi tutustua metsän arkaan piilevään kansaan, jolla oli niin omituinen kiinteä katse, ja jutella sen keralla.
Hän lähti kiertoteitä asiaan johtumaan, puheli: »Toropaisen poika siellä näkyy... On luultavasti tullut ilmoittamaan Hiltusen lesken kuolemasta...» Niin päästiin alkuun. Puhelu sukeutui. Pastori johti vähä vähällä siihen arkaan asiaan ja niin kiertoteitse siihen päästyänsä nyt jo selitteli. »Ja mitä nyt taas minun viisauteeni tulee, niin...» Sanat puuttuivat.
Alette otti pienen lampun, joka oli asetettu tuolille kylpyammeen ääreen, ja vei sen saliin. Tuossa puolipimeässä riittämättömässä valaistuksessa oli jotakin, joka Jakobin tällä kertaa hieman arkaan mieleen johti pettymyksen, jota hän äsken oli tuntenut saliin astuessaan. »Ikävännäköistä tällainen ... ja kovin täällä on kuumaa», pääsi häneltä.