Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Hän ei enää välittänyt koko korttijutusta, vaan heitti jälleen hattunsa takaraivolle, astui keikaillen ja vihellellen ja vilkuili minuun syrjäsilmällä suu ivallisessa hymyssä. Kolmantena yönä oli meidän vaellettava Balquhidderin läntisen osan halki. Ilma kirkastui ja kylmeni. Huurteinen pohjoistuuli ajoi pilvet taivaalta ja sytytti tähdet kiiluen tuikkimaan.
Siellä se nyt kopisteli jalkojansa, mutta ei tullut kansliaan. "Mikä lienee ollutkaan", arveli rovasti. Vähän ajan päästä rupesi salista kuulumaan sekä askelia että ääntä ja kohta sitten tuli "ruustinnan" seurassa kansliaan mies, huurteinen turkin kaulus pystyssä. "Sanoo olevansa Palikkamäen Asarias", selitti ruustinna ruotsiksi.
Pitihän niitä Liinaharjan juoksulahjoja käyttää. Ilma oli raikas, jotensakin kylmä. Miehen mielialakin korjautui vähitellen. Tuntui niin hyvältä, kun taas monesta ajasta oli työssä. Huurteinen metsä oli niin raittiin, kohmeloa parantavan näköinen, ja lumi niin puhdas, valkoinen. Eikä sitä vain joka mies tämmöisellä hevosella ajele heinässä, ensimäisen palkinnon ottajalla.
Ja kun katsahdamme ulos ikkunasta, niin näyttävät metsän puut tuolla aidan takana kurkottavan latvojaan ja kysyvän toveriltaan täällä sisällä: »Mitä sinä siellä teet, mitä oli sinulla syytä jättää routainen maa ja huurteinen metsä ja antaa koristaa itsesi hopeahetaleilla ja valekullan kiillolla?» »Minä tein sen lasten vuoksi», vastaa joulukuusi.
Heleä lammin jää, Sa kaunis, kirkas kuvastin, Jonk' äsken myrskysää Rajuten nosti kuohuihin! Laps etelän sun mahtias Ei tunne eikä riemujas, Sa vieno, Sa lieno, Sa hieno pinta hopeinen, Mi helkyt Ja välkyt, Meit' ilmaan vietellen! Vaikk' onkin kukkanen Jo hankeen käynyt nukkumaan, Ja mets' on huurteinen Ja lumivaippa peittää maan, Miel' uljas, leikki viaton Sun jäälläs liiton tehnyt on.
Suomalainen pappila herttaisine rovastineen ja ruustinnoineen, suomalainen torppa tuolla kaukana salon sisässä yksivakaisine ukkoineen ja akkoineen, Suomen huurteinen talvi ja sen paahtava kesäpäivä, erämaan rauha ja sen läpi vinkaiseva junan vihellys, kaikki astuu meidän eteemme tässä erinomaisessa kuvauksessa välittömästi, impressionistisesti.
Luon hänestä, en arvoituksellisesti hymyilevää ongelmaa, jonka ilmeen syytä kukaan ei ole voinut selittää, ja jonka taustana on jylhän vuoriston hämy, vaan tavallisen suomalaisen ihannetytön, jonka taustana on hänen korea kotinsa, sen huurteinen koivikko heleimmän kevään aattona. Hyvää yötä! Heräsin kolmeen arkaan kolkutukseen. Ne eivät tulleet ylhäältä, vaan ovelta.
Heleä lammin jää, Sä kaunis, kirkas kuvastin, Jonk' äsken myrsky-sää Rajaten nosti kuohuihin, Laps' etelän sun mahtias Ei tunne eikä riemujas, Sä vieno, Sä lieno, Sä hieno pinta hopeinen, Mi helkyt Ja välkyt, Meit' ilmaan vietellen! Mit' on, vaikk' kukkanen On hankeen käynyt nukkumaan, Ja mets' on huurteinen Ja lumivaippa peittää maan!
Päivän Sana
Muut Etsivät