United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Onko hän muodinmukainen?" "Onpa kylläkin", sanoi lukkari, "punanen kaulahuivi, sininen takki ja keltaset housut, se sopii säntilleen yhteen. Veli Witt, minä en tiedä mitään, joka puuttuisi, jos ei kenties korkea kaulus".
Ensin otti hän palttoon ja sijoitti sen naulaan; sitten kaulahuivinsa samaan naulaan ja hatun päällimmäiseksi, sillä pää oli peitettävä, ennenkuin palttoo otettiin ylle. Minkä tähden? Sentähden, että tuntuu hyvältä sillä lailla. Kuka sinulle on sen neuvonut? Itse minä olen sen siksi miettinyt. Toiseen naulaan tuli nuttu ja liivit ja niiden seuraksi kaulus ja paita.
Ratsumies oli peittänyt itsensä viittaansa, jonka kaulus oli vedetty niin ylös, ettei alapuoli kasvoista näkynyt; lakki samaten oli vedetty alas otsalle, ja sen leveä sulkanen peitti kasvoin yläpuolen.
Hän oli pukeutunut täyteen komeuteensa: hänellä oli sininen hännystakki, jossa oli punainen kaulus ja kultakoristeet edessä ja takana ja jaloissa oli hänellä keltakauluksiset kiiltävät saappaat. Ja vaikkei hänellä ollutkaan kruunua päässään, niin oli hänellä kuitenkin valtikka kädessään; se oli kaunis kultapäinen Espanjan-ruoko.
Hihat ovat pitkät, niin että tuskin sormenpäitä näkyy, kaulus kankea, niin että pää vaivoin kääntyy, lakki niin syvällä, että se melkein korvien varassa lepää.
"Onpa meiän saajanaisen kaula kullankiehkuroissa, pää kullanvipalehissa, käet kullankäärilöissä, sormet kullansormuksissa, korvat kullanhelmilöissä, kulmat kullansolmuloissa, silmäripset simpsukoissa. "Luulin kuun kumottavaksi, kuu kumotti kultasolki; luulin päivän paistavaksi, kun sen paistoi paian kaulus; luulin laivan läikkyväksi, kun sen läikkyi lakki päässä.
Molemmilla heillä oli sarkainen päällystakki, ja ylioppilaslakki oli päällystetty palttinalla. Takin kaulus oli sametista ja arvatenkin koko puku jonkun maaräätälin tekemä, joka oli koettanut saada aikaan muodin mukaista työtä, vaikka huonolla onnella.
Niin sen loistaa kengän kanta kuin keväisen päivän nousu, niin sen paistaa paidan kaulus kuin joutsen meren selällä; päästävi Suvannon päivän, pelastaa Kalevan kansan. Ken häntä halaapi nähdä, hän minua seuratkohon. V
Siellä se nyt kopisteli jalkojansa, mutta ei tullut kansliaan. "Mikä lienee ollutkaan", arveli rovasti. Vähän ajan päästä rupesi salista kuulumaan sekä askelia että ääntä ja kohta sitten tuli "ruustinnan" seurassa kansliaan mies, huurteinen turkin kaulus pystyssä. "Sanoo olevansa Palikkamäen Asarias", selitti ruustinna ruotsiksi.
Rovastikin näki mielellään läheisyydessään tuon suurisilmäisen, totisen ja älykkään nuoren naisen, jonka kanssa hän sai puhua asioista, jotka häntä huvittivat, joka tuossa ikkunaa vasten istuessaan vaikutti niin sopusointuisesti ja jonka ujo, valkea kaulus niin vienosti pisti esiin mustan leningin alta.