United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta juuri kääntyessänsä hyvin pieni lapsen käsi tarttui hänen käteensä ja hyvin vieno ääni sanoi: Voi, kuule, minä olen eksyksissä! Matkustaja katsahti alaspäin ja näki pienen kaunistukkaisen tytön. Niin, kertoi tämä, todistaen sanansa nyökäyttämällä yksitotisesti päätään, niin olen tosiaan. Minä olen eksyksissä.
»Saanko tulla sisään?» kuului vieno ääni sanovan. »Onko emäntäsi, Julia kotona?» Orja viittasi koneenomaisesti myöntävän vastauksen, mutta tulija, joka häneltä kysyi, ei nähnyt viittausta. Hän toisti kysymyksensä arasti, mutta kuuluvammalla äänellä. »Enkö jo sinulle sanonut?» orja vastasi kärsimättömänä. »Käy sisään!»
Mut leivästä ei kansa elä vaan, ei mesileiväst' edes tiedonkaan, vaan niinkuin päivän kumppaliksi suotu on vieno, valju kuu ja niinkuin puu on luotu heelmää antamaan, niin järjen siskoksi on tunne luotu ja hyöty kauneutta kantamaan. Ja ainapa vainion keskehen näin esi-raatajat entisaikain leposijaksi lintujen lentäväin puun vehreän jäädä antoi.
Vaan riehu, vanhus, se ei paljon paina, Hän laulussani elää nuorna aina. Naisnäkö sull' on, luonnon muodostama, Poveni valtiatar valtias, Naissydän hellä, vieno, aina sama, Ei viekkaan naisen tapaan oikukas; Naissilmäs kirkas on, mut vakavampi, Mi kultaa kaikki, mihin katsahtaa; Varis on miehen, muita miehuisampi, Se miehet, naiset, kaikki lumoaa.
Se oli vieno naisääni. Se oli Liisan ääni. Kuka toinen oli, ei Lauri äänestä voinut päättää; sen hän vain kuuli, että se oli miehen ääni. Mutta selvästi kuuli hän mitä vajassa puhuttiin, kun siinä rauhatonna seisoi kuunnellen. Ne, jotka siellä keskenään puhuivat, näyttivät istuvan vähän matkaa toisistaan, sillä he puhuivat aivan selvästi, vaikka kaiketi koettivat hiljentää ääntänsä.
Hm niin minä ei siitä lähde mitään, neiti Kornelia. Saattaahan se olla hyvässä tarkoituksessa mutta ei siitä ole hyötyä mitään. Antakaa minun kuolla rauhassa.» Vieno puna Kornelian kasvoissa vähän kiihtyi. Hän joutui vähän hämille tästä vastaanotosta. »Minä tulin tänne», hän sanoi epävarmasti, »siksi että siksi että minä luulin, että te ehkä olitte kuulleet jotain pojastanne.»
Lopussako, siksi että näen pari lintua pahaista lehtopuilla liekkumassa, ja kaksi kuloista kortta kaljun kallion kylessä! Foibos auta! Lunta löysin vast'ikään kiven kolosta, oikein oikeata lunta! Ei tule kevät ikinä tänne kuolon tanterille. CHRYSEIS. Kuitenkin kukapa meistä oisi aavistaa osannut, kuinka on suvi suloinen, kevätaamu armas, vieno jälkeen jään sekä pimeyden! Oi, te yöt valoisat...
T:ri Luther sanoo, että yksistään ulkonainen virsien käyttäminen kanonisilla hetkillä, vaikk'ei niitä paljon ymmärretty, ennen levitti monta suloista elon henkäystä nöyriin sydämiin, niinkuin vieno lemu ilmassa likellä ruusupengertä. Hän sanoo, että "kaikki muut kirjat antavat meille pyhimysten sanat ja teot, mutta tämä antaa meille heidän sisimmät sielunsa."
Hän lauloi hyvin hiljaa, tuskin kuuluvalla äänellä, mutta siinä äänessä oli sittenkin sellainen sointu, siinä kuvastui sellainen vieno, lämpöinen rakkaus ja alttiiksiantavaisuus, että se pakostakin vaikutti kaikkiin Viertolan tuvassa olijoihin.
Sitä tekosta hilausin paikasta toiseen. Jo alkoi kuulua metsästä kosken pauhina, hiljainen kuin tuulen vieno humina. Läksin sinne kosken rannalle. Tuntui minussa jotakin semmoista, että parempi tuo on kosken rannalla kuolla, ja se tunto kasvoi oikein tyyneksi ajatukseksi, ja näin mietin sitä kohden ajatellessani: koski on ollut lempipaikkani ilmosen ikäni.