Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Herra kapteini vastasi Jenny valjehtuen te puhutte pahoin isästäni! Teidän ei pitäisi unhottaa, että olen yksinäni täällä häntä puollustamassa. Vieno punastus lennähti kapteinin otsalle, ja hän vihastui, mutta häpesikin samassa. Kenties hän aikoi vastata tälle nuorelle tytölle mitä ajatteli, mutta hänen onnistui hillitä itsensä, hän avasi hytin oven ja huusi: Johnson!
Vasta kun hän tarjosi minulle toisen kupin, sain niin paljon rohkeutta, että katsoin häneen. Näytti minusta, kuin olisi ollut vieno, melkein näkymätön hymy hänen huulillaan, vaan muuten siinä oli valosa rauhallisuus hänen kasvoissaan, hän käveli tuvassa, tarjoeli teetä ja puheli entisellä tavallaan, ikään kuin ei olisi ollut millänsäkään mistään.
Mut niinpä luullaan, kun kelloja kuullaan, Ett' aikaa kovaa se ties, Ett' uhkaa surma, tai nälän turma, Tai sota ja vieras ies: Soi vieno soitto kuin ääni loitto, Niin murheisen kaihoisaan Ja aikain mennen ne aina ennen Soi onnettomuuksiin maan. Näe vaaroja silloin, kun kellot illoin Ne Unnukan pohjasta soi: Ei onnen aikaa ne kaihoten kaikaa, Sen kyllä arvata voi.
Teidän majesteettinne, hän sanoi varovasti, suvaitkaa luoda silmänne kaakkoa kohti. Päivä koittaa; on myöhäistä jo tehdä rynnäkkö. Kuningas käänsi koneentapaisesti päänsä. Myöhäisen syysaamun vieno aamurusko sarastikin jo pilvissä nukkuvan kaupungin torninhuippuja valaisten.
Hän ikäänkuin tietämättään loitonsi tyttöä itsestään ja katseli kuin kaukaiseen etäisyyteen, vieno hymy vielä kasvoillaan, mutta silmissä suuri vakavuus. Tyttö katsahti häneen hämmästyneenä. »Mikä sinun nyt tuli...?» kysyi hän hätääntyneenä, ikäänkuin peläten taasen hänen mielensä pahottaneensa. Nuorukainen oli niinkuin ei olisi mitään kuullut, katseli vain kaukaiseen etäisyyteen.
On taas Heinäkuun ilta, yhtä kaunis kuin se ilta, jona hän Trudainen kanssa istui kahden tuolla penkillä, josta voi katsella Seinen joen ihanaa maisemaa. Huoneen akkuna on auki, ja vieno, vilpeä tuulenhenki aikaa puhaltaa siitä.
Aikansa Diana Ol' äitini, niin luultiin, niinkuin nyt on Parini ilman vertaa. Kostoon, kostoon! Mult' usein laillisen hän nautteen esti Ja kohtuutt' anoi, poskilla niin vieno Häpeän puna, että siitä lämpeis Saturnus vanhuskin. Hänt' uskoin puhtaaks Kuin uutta lunta, tuhat tulimmaista! Keltainen Jachimo, hän tunnissa Ei, vähemmässä, oiti!
Muutamissa tunteet nousevat voimalliseen lentoon, toisissa vallitsee vieno kaihomielisyys. Irene Mendelin on sen ohessa onnistuneella tavalla suomentanut runomuotoisia näytelmiä. Toinen nuori runoilijatar on Hilja Hahnsson, ennenmainitun kirjailijattaren Theodolinda Hahnsson'in tytär.
Niin nyt kuulin äänen liepeän; ja mistä, Sen myös tiesin hetkel tällä. Eihän tullut Semä idäst eikä lännest, tullut ei se Syvyydestä eikä taivaan korkuudesta, Vaanpa hyötökoivun viileästä kruunust, Kasteheena alas korvahaani väikkyi. Oilko enkel vieno yösijalle käynyt Ihanaiseen lehtikehtoon? Uneksuiko Siellä unta lemmen hän ja haasteliko Unissaan hän lemmen kieltä, jaahatellen?
Myöhemmin opin minä toisin lukemaan näistä juonteista ja näin, että niihin oli kuvautunut hänen kahdenkertaisen luontonsa ristilaineet, joissa hänen elämänsä haahti vähitellen musertui. Vieno hymy huulilla ja hänen hieman ujosteleva luontonsa antoivat hänelle jalouden, joka suuressa määrin vaikutti minuun.
Päivän Sana
Muut Etsivät