Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Mutta ylös tuomar ihanasti katsoi Kultaisesta kirjastansa, katsoi hän Puoleheeni kuni ylkä ja nyt kuului Korvahaani sanat ijankaikkiset: »Lapsi murheen maasta, nimes kirjas loistaa Kirkkaana, ja taivas on sun perintös! Astu sisään, istuimes sua vartoo Sädehtien korkeudes kunnian!» Lausui armiaasti kaikuvalla äänel Tuomari, ja ääni kauvas helähti.
Tämä kansa, Joka äänetönnä oljentelee vuorel? Mikä säteilevä valkeus tuo tähti Kummallinen kaukahalla, jonka puoleen Heidän kasvons aina autuina kääntyy? Tuota arvellessain, taasen äänen kuulin Kuiskaavan mua korvahaani lehtein kohdust. Minä äänen kuulin, käsitin sen lauseen: »Tieno, jonka silmäs kuvattuna huomaa Tuolla luoteisessa maan ja taivaan ääril, Onpi odottavain lasten maa ja taivas.
Niin nyt kuulin äänen liepeän; ja mistä, Sen myös tiesin hetkel tällä. Eihän tullut Semä idäst eikä lännest, tullut ei se Syvyydestä eikä taivaan korkuudesta, Vaanpa hyötökoivun viileästä kruunust, Kasteheena alas korvahaani väikkyi. Oilko enkel vieno yösijalle käynyt Ihanaiseen lehtikehtoon? Uneksuiko Siellä unta lemmen hän ja haasteliko Unissaan hän lemmen kieltä, jaahatellen?
Vihdoin Koska moni karkulainen huokaus, Monen yöseen valvominen tuskaa täys, Enin toki katsantonsa synkee liekki Mulle kantelivat kuinka hänen mielens Ympärviehkeili, ja sillon häntä päädyin Kysymyksilläni ahdistelemahaan, Rukouksillani, mutta kauvan turhaan. Kerran toki povelleni kallistui hän, Tyttö, uiskennellen kyyneleitten virras, Ja nyt korvahaani salasuuden kuiskas.
Päivän Sana
Muut Etsivät