United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oihkien kapteenin sulo rouva se kimposi pystyyn, kätki jo kasvons' itkeyneet avohelmahan äidin, lohtua saadakseen; majur-ukkopa äkkiä maljan pöytään laukasi, nousten vait. Jalo silmä se loisti, äissään oikasi varttaan hän, lumipäisenä seisten.
Mua kylmi, mutta kylmä katos' kohta Kun luonain kauniit kasvot huomasin, Ja vieraalla, jok' oli vieressäin, Siniset, lempeimmät silmät näin. Kuink' oli hällä oikein kaunis otsa! Säteili hänen kasvons' kokonansa Ja suunsa hymys' hänen huutaissansa: Mun Jumalallein kiitos olkohon, Viel' elää hän, hän pelastettu on! Se mies ken oli? AINA. Enpä tiedä mä. KILPI. Nimeä etkö kysynynnä sä?
Anteiks-antamuksen uros antaa Lempeän ja kultahymyvän Niinkuin kauniin päivän lasku lännes. Tämän kuulee neito katala, Kasvons kirkastuu, ja siunauksel Koht hän ijäisyyden uneen nukkuu. Vuosii monta sankar vielä nähtiin Käyskelevän pelloil, metsän yös Niinkuin korkee, juhlallinen haamu Entisyyden tummast hämäräst Harmaat kiharansa tuules väikkyy, Ihmeellisest loistaa katsantonsa.
Rukoilen polvillani, kautta muinoin Kehutun kauneuteni, kautta kaikkein Sun lemmenvalais, ja tuon valan suuren, Jok' yhdeks meidät liitti, ettäs kerrot Minulle, itsellesi, puolisolles, Miks olet murheinen, ja keiden kanssa Tän' yönä pidit seuraa; sillä täällä Kuus, seitsemän on miestä ollut, jotka Pimeydeltäkin kasvons' salanneet on. BRUTUS. Hyvä Portia, älä polvistu.
Sydän helläst huutaa: 'herraus, jo joudu! Mutta heti rientää lausumahaan taasen: 'Viivy toki, viivy; onnellisna varron! Siitä hymyhuulin haamu kasvons peittää Uneksuen lehtein suojaan; pian taasen Peitostansa ylös katsahtaa hän Otsal leimuval päin valkeutta kallist, Ja niin posken kajasteessa kelmeässä Ilon kyynel helmiheleänä kiiltää.»
Uni alkoi: Lähestyi mun vuodettani Haamu kelmeä kuin tämän yöseen kuu, Niinpä kelmeen kirkkaat olit hänen kasvons, Hänen hiuksens ja viitta hienoinen, Valkeus mun kammiooni ympärvirtas Hänen kuvastansa, kylmä valkeus. Päälleni hän katsoi; mutta katsantonsa Kuinka maalata sen taitaisin?
MONTAGUE. Ma enemmän voin antaa: Kirkkaasta kullasta teen hälle patsaan. Niin kauan kuin Veronan nimi säilyy, Sen arvoista ei kuvaa nähdä varmaan, Kuin Julian, tuon uskollisen, armaan. CAPULET. Sen viereen Romeo saa yhtä aimon: Nuo uhri-raukat onnettoman vainon! PRINSSI. Tää aamu kolkon rauhan meille suo; Surusta peittää kasvons' aurinkoinen.
Itse armas auringoinen Katsoi päälle korkealta, Muutti muotonsa parahan, Kasvons' pian poijes käänsi Luojan surmasta surussa, Aivan hämmästyi äkistä, Sanoi suulla surkealla: "Kussas on ilo enämpi, Kosk' on Luoja kuolemassa? Pitäisikö paisteheni Laskeman mun lempeimmän Päälle kansan kelvottoman?" Pani poijes seppelinsä, Riisui puhtahan pukunsa, Surumanttelin sivalsi, Peitti silmänsä punaiset.