Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Soita, kuulu kuninkaamme, Korkee runonruhtinaamme Ett'ei maamme armahainen Tomuun tukehtuisi Viel' on nuorta Väinölässä, Joka soiton heilunnassa Heräjää, käy kuulemaan ja Itse oppimaan. Väinön laulu.
Täällä mielikuvain kartanossa, tääll' on koti korkee toivojemme, täällä ijät istumme näin rinnan, ijät kirkkautta säteilemme. TULE Y
Herran airut lensi maahan syntisään, Riehui kalvallaan, kun Herra käski näin; Mullan lapsi turman jäljet nähtyään, Valkohengen kutsui *Kuoloks'*, säikähtäin. Korkee niittomies ei säästä. Kalvallaan Kaataa halvat ruohot, tammet korkeat; Suuret pienet, orjat herrat kaikki vaan Ankaraa ja voimakasta kammoovat.
Tuosta kasvoni mä kylmät käänsin taas Kohden pylvässalia. Mä kalliona Seisoin, toki sydämmeni karsinois Kuohui, kiertyi kauhistuksen jyrkkä koski. Mutta ovi etähällä aukeni, Sisään tuomar astui kanssa pyhäin miesten, Kanssa naisten pyhien ja enkelten; Esiin virtasit he kunniansa loistees Säteillen, ja korkee pylvässali soi.
Päiviltä jo kauvan pojes vierineiltä Onpi kertoelma Atalantasta. Seisoo linna tuolla alppein rintehellä Korkee Unterwaldenissa, helmassa Vuorisen Helvetian. Päin koilliseheen Linna tuijottaavi yli tunturein, Yli laaksojen ja tuhansien virtain, Mutta lounaiseheen vuori ylenee, Metsä tuulinen sen harjanneella pauhaa. Kennen onpi linna ja sen ympäril Jylhän-kaunis tieno?
Vihaisina laineet myrskys riehuit, Temmeltelit tuulen kierrokset. Kierrokset te armahimman tuulen! Kaunis myrsky onnen päivänä! »Korkee kuusi kunnahalla tuolla, Uros vakaa vuosisatojen, Ollos kuva elämäni aina! Kuni sä ma seistä tahdon tääll, Koska myrskyt käyvät elon saarel Keskel ijäisyyden aavaa merta.
Tämän näin ja sydämmeni riutui, Kyynel juoksi poskellein, Enkä ymmärtänyt miksi itkin, Mutta näinhän taivaan maan. »Ei, mun lapsein; sineydess' ylhääll' Taivaan korkee sali on, Siellä lamput, kultakruunut loistaa, Siell' on istuin Jumalan.» Ei, vaan siellä, missä ilmanrannall' Kaukametsä haamottaa, Siellä ompi onnellisten mailma, Siellä autuitten maa.
JUHANI. Mutta pianpa kyydittäisivät metsänhaltijat heidän sieltä takaisin, minä takaan sen. LAURI. »Toisen kerran tullessa on kotoinen kynnys korkee», minä tiedän sen, ja älä luule, että kolkutan ovellesi enää, koska sen kerran heitin. Vappuna muutan. TIMO. Kukatiesi tulen minä kanssas. LAURI. Minä en kiellä, en käske; tee niinkuin sydämesi parhaaksi katsoo.
Tämän kuulee kauhistuksel vaimo, Toki liikkumatta vuoteeltans; Hikihelmet kylmät otsalt kiirii, Kun hän hiljaisuudes rukoilee: »Pelasta mua täältä, korkee taivas, Pelasta myös pieni poikaisein! Täällä aina ahdistus ja tuska, Siellä rauha ijankaikkinen.» Niin hän hiljaisuudes rukoileevi Myrskyn riehuessa kankahal, Villin petojoukon ulvoessa; Rukouksens kuultiin korkuudes.
Hame hänellä on kimeltävän valkee kuin lumi, ja vyö kuin hänen rinnoiltansa käy on väristänsä niinkuin taivaan kaari. Hänen muotonsa on korkee vakuus, yhdistetty somalla hymäilyksellä, joka huulilla salaa leikittelee. Vielä hän viipyy yhä katsellen lempiästi entistä kotoansa, läpi vaisun yön. Lempiästi häntä vastaan katseleevat jälleen kodon akkunat, läpi vaisun yön.
Päivän Sana
Muut Etsivät