United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Olisipa kauheata", virkkoi hän, "jos tuo noin vähitellen rupeaisi katoamaan mielestä, niin ettei muistaisi mitään kunnollisesti", ja hän kertoi silloin Amreille nähtävällä ponnistuksella kaikki pienimmätkin seikat, ja Amrein oli kovin kamalata tuolla tavoin alinomaa kuulla puhuttavan vainajasta, ikäänkuin hän olisi vielä elossa. Ja taaskin vaikeroi Maranna: "Voi syntiä kuitenkin, etten enää ensinkään voi itkeä Johannes poikaani! Kuulinpa kerran sanottavan, että kadonnutta voi itkeä ainoastaan niin kauan kuin hän elää ja kunnes hän on maaksi maatunut. Mutta silloin lakkaa itkukin. Ei, niin se ei voi olla, niin se ei saa olla, Johannes poikani ei voi olla kuollut; älä tee minulle niin, Sinä tuolla yläällä, taikka viskaan almusi ovellesi takaisin. Tuolla, tuolla, kynnykseni takana istuu kuolema, tuolla on lampi ja minä saatan hukuttaa itseni, hukuttaa kuin sokean koiran, ja se se tapahtuu, jos mulle niin teet; vaan ei, anna anteeksi, armas Jumala, että noin pääni seinään lyön, mutta avaahan tuo ovi, avaa ovi ja anna Johannes poikani astua sisään. Voi iloa ja riemua! Käy tänne, Johannes, istupa tuohon.
Taivaisehen lammashuoneesen sitten Autuina me siirtyä saamme Ja kanss' valituitten ja enkelitten Ylistää sua, Auttajaamme. Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon, Kun tuhlaajapoikakin kääntyy! Etsikää Herraa, koska Hän löytää taitaan! Käänny, käänny, syntinen! Jumala on haluinen. Vielä nyt Hän armahtaa Ovellesi kolkuttaa.
Tai menetkö sen luo, joka pään pudistuksella on loukannut jaloa tekoa taikka vain puhdasta pyrkimystä? Ehkä kuulut niihin, jotka hänen tekonsa hyväksyivätkin; mutta tänä vakavana hetkenä, kun totuus sinun ovellesi kolkuttaa, käännyt sinä toisen puoleen, sen, joka on osannut nöyrtyä ja rakastaa.
Ja kun kuulen hänen tulevan portailla ja sitte astuvan sinun ovellesi, tekee mieleni juosta ulos vinnille ja tarttua ottaa hänet syliini", korjasi hän sanansa, kun näki Alfhildin vähän hämmästyneen katseen, "ja kantaa hänet jälleen alas." Edellisenä kesänä olivat he ensi kerran nähneet toisensa.
JUHANI. Mutta pianpa kyydittäisivät metsänhaltijat heidän sieltä takaisin, minä takaan sen. LAURI. »Toisen kerran tullessa on kotoinen kynnys korkee», minä tiedän sen, ja älä luule, että kolkutan ovellesi enää, koska sen kerran heitin. Vappuna muutan. TIMO. Kukatiesi tulen minä kanssas. LAURI. Minä en kiellä, en käske; tee niinkuin sydämesi parhaaksi katsoo.
Vanhoihin jumaliin sinä et usko enää, uusia sinä olet liian ylpeä lähestymään. Yhtä pitkä on heiltä meille matka. TUURA: Entäpä tulevatkin kerran? LALLI: Ketkä? TUURA: Tulevat talvi-iltana tupaasi, kolkuttavat kovasti ovellesi. TUURA: Sellaista on tapahtunut. Ihmismuodossa kuuluu kulkevan Ristin Kiesus. LALLI: Sepä olisi ! Vaitiolo.
Minä tulen vaan ylös ilmoittamaan milloin on aamiainen ja päivällinen; ja kun on postipäivä niin tulen postitunnilla kolkuttamaan ovellesi, otan vastaan ja lähetän kirjeesi. Ja iltasin, niin silloinhan saamme välistä nähdä sinut seurassamme! Et aavistakaan kuinka tervetullut silloin olet. Ihan varmaan sinä tunnet itsesi onnelliseksi meidän parissamme, me kun niin suuresti rakastamme sinua!