United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin tuli Dufva kuuluksi äkseerauksestaan, ja kaikki, miehet, päälliköt, ne häntä nauramaan. Mut vakaana hän astui vaan ja tyytyi kaikkihin, ja toivoi aikaa parempaa, niin sota syttyikin. Kun joukon tuli lähteä, niin miehet miettimään, kyllinkö viisas Dufva lie sotahan lähtemään. Hän antoi heidän hölpöttää ja tyynnä tuumi vaan: "Jos muiden kanss' en mennä saa, tok' yksin mennä saan."
Silloin näemme kasvoista kasvoihin. Jumalalle olkoon kiitos: Olen liitoss' Kanss' Immanuelini! Hän mun kallihisti osti, Ylös nosti, Kuolemasta kirvoitti. Vaan en taida nyt näin kielin Enkä mielin Oikein kiittää Jumalaa. Sinua siis, oi, Jumalani, Auttajani, Pyhän Hengen tavaraa! Sinua vain, oi, armon Herra, Jonkun verran Armos aamukastetta!
Vaan sanon seikan sulle ja sen sydämellesi lasken: henkeni säästä, en Hektorin kanss' ole yht' emon helmaa, sulta jok' urhokkaan kaas ystävän, kumppanin kalliin."
Jos siis herra Rikkinen, rikas maatilan omistaja Sortavalan tienoilta, tuli nuoren Amelie rouvansa kanssa Helsinkiin, ja jos herra Nikkisien, rikas maatilan omistaja Porin tienoilta, tuli nuoren Emelie rouvansa kanssa Helsinkiin, niin siinä ei ole mitään kummallista, sillä kumpaisellakin oli silmämääränä: "Jolla raitis ruumis on, terveys kanss' hyvä" j.n.e.
Sen itsekin tiedät, millainen hän on mieleltään, kova, korskea tuiki. Vaan sinä auvollisten kanss' ala atria runsas; kohtapa kuuleva liet kera kaikkien kuolematonten, meille mit' uhkailee hän häijyjä. Ei, minä luulen, kaikkien riemu se lie, ei ihmisien, jumalainkaan, vaikka nyt atrian mielissään moni nauttia mahtaa."
Tuossa saalis, näyttivät he ajattelevan. Tuossa kukko, joka vielä ennen aamunkoittoa munii kultaisia munia meille. Mutta tytöt olivat tehneet laskelmansa Oikarisen tahtoa kuulustelematta. En mie näitä tässä jaksa kauan pitää, hän virkahti äkkiä ja lykkäsi tytöt polviltaan. Ota sie, Muttila! Mie tahdon juoda kanss' vähän pommeria.
Pait sitä, etkö kaikin mokomin Voi näyttää hälle todeks, että moinen Kosija, jok' on ihan kadonnut, On joko uskoton tai kuollut! KNUUTI. Turha On, herra, naisten kanssa kiistellä, Etenkin kun ne innoin rakastavat. Ne mitään perusteit' ei ota lukuun, Ei aikaa, eikä paikkaa. Rakkaansa On aina heidän luonaan, itse vaikka Varjaagein kanss' se oisi Kreikan maalla Kyrialaksin väessä; HAKON. Kova onni!
jyminä kaikui kauemmaks kuin kerran Tarpeian vuoren, koska turhaan hyvä Metellus puolusti sen aartehia. Ma tarkkaan kuuntelin tuot' ensi ääntä, mut sitten tuntui kuin Te Deum laudamus ois sieltä soinut sulosoiton kanssa. Se minuun moisen teki vaikutuksen kuin kulkee kuvat kuulijalla, koska kanss' urkuin laulu soi, niin että sanat välistä kuuluu, väliin taas ei kuulu. Kymmenes laulu
Kävin kyllä ja saat jo huomenna manuun, niin että hurahtaa ... vieraatmiehetkin ovat markkinoilla ja ne tämmyytän kanss'..." "Kuulehan, Lippa ... min' olen tässä vähän tuota tuumannut, että jos ... niinkuin passaisi, niin sovittaisiin..." "Enkä sovi, en ... käräissä mun käydä pitää..."
Nuor' ystäväni, sairaat hourupäiset Näin varhain vuoteelleen suo jäähyväiset. Vanhuksen silmää huolet vartioi, Ja huolten kanss' ei uni maata voi; Vaan miss' on nuoruus raitis, suruton, Siell' uni-kulta kumppanina on. Siis varhaisen ma tulos tähden arvaan: Sua jokin mielimurre vaivaa varmaan, Vai kuinka? Ei, nyt osaan oikeaan: Tän' yönä Romeo ei lie maannutkaan.