Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Lasten riemu oli ylimmillään, ja kun kesken ilon pieni jänö kupsahti kumoon nokkosten keskelle, oli Eevi kohta lähellä lohduttelemassa. »Siiri, sydänkäpyni, iloni, älä itke, älä! Katso nokkoset, nehän sinua vain suutelivat. Ja täti suutelee kanss'. Noin, noin. Nyt ei enää kirvele!
Näin tuli tuiki kuuluksi nyt Tuuva tempuistaan, ja kaikki, miehet, päälliköt, ne kummaa nauramaan; Sven, vakaana hän astui vain, ol' altis oppihin, ja toivoi aikaa parempaa, niin sota syttyikin. Ol' läsnä joukon lähtö nyt, niin miehet miettimään, täyspäinen tokko Tuuva lie myös myötä pääsemään. Hän antoi heidän haastella ja tyynnä tuumi vaan: »Jos muiden kanss' en mennä saa, kai yksin mennä saan.»
Eip' ihan kohta nyt kai sisu ynseä yllytä kimppuun valtiahitten soimailuin häpeällisin käymään." Noin väki virkkoi. Vaan tuho linnojen nousi Odysseus kantaen valtikkaa; kera päilyväsilmä Athene hahmoss' airuen ilmestyi, väen hiljetä käski, kauimmatkin kanss' etumaisien että akhaijit vois sanat sankarin kuulla ja neuvoa harkita saattais.
Minä olen mies, joka aina täytän tehtäväni. Se on kanss' melkein häpeä miehelle, kun saa ainoastaan kahdeksan paria. Neljäkymmentä pitäisi olla. KAISA. Hyi teitä! On teillä sentään oikea pyövelin luonto, jos se maisteri sitä sanoikin. VIRVELI. Se maisteri, se maisteri! Niin mulla onkin! Mikäs sitten? Pernales olkkoseen! Nyt minä vasta siivonkin makeasta sydämmestä.
On oikeaa, kanss' sen mi yhteen sointuu; ei sitä kiehdo mikään luotu hyvä, mi synnyttämä on vain Luojan säteen.» Kuin ruokittuaan poikasensa kaartaa pesänsä päälle haikara ja häneen se katsoo, joka ravinnon on saanut, niin näkyi ja niin siihen katsoin minä tuo lintu siunattu, min siivet liikkui niin monen tahdon leyhytteleminä,
Sinä saat kanss' tietää, että meillä ei sinulla ole asiata, eikä isäsikään luona ole sulla asuntoa ... ja sinä, Hintti, jatkoi hän malttavammin, muista se, että tuon hylyn rinnalla ei sun tarvitse istua, niinkuin äsken näin. Pekalta paloi viimeinenkin kunnian tunto isäntäänsä kohtaan.
Niin jään mä Casslis-puron luo, kanss' immen heitän huolten painon; ma sieluun kätken katsehet, nuo silmäniskut Meerin ainon. Ylämaan Meeri. Te metsärinteet, versokaa Montgomeryn linnan luona, maat, kukkaan käykää, virran veet, kohiskaa vaahtovuona! Siell' ilo kevään kerkein on, syyshohde haikein varmaan; näet siellä viime kerran näin Ylämaan Meerin armaan.
Kun sinun pöydälläs tuo Kreikan vaahtosa viini, Lesbon ja Kiioksen rypäleet korukristalliloissa Loisti fasaanien kanss' sekä pronssien hehkuva ryhmä Loi valon hurmaavan, min säihkyäviss' sätehissä Marmori loisti,
"Mutta kylläpä ne kanss' maksavat!" vastasi Ojamylläri, jonka sydämestä veijarin kiitos tuntui kuin olisi siihen valunut sulaa mettä, "kaksi korkeaa nisukuormaa on niiden hinnaksi viety kaupunkiin! Kuitenkin, mitä se haittaa? Meidän-moisilla on vielä enemmän hinkaloissa!"
KUSTAA. Kuusisataa on, totta maarin. Voi, miekkoista. Kelpaa sinun elää. Kunpa olisin minäkin yhtä onnellinen. Kuulitkos, Toppo? Kuusisataa markkaa tuo kullan poika sai vaimonsa myötäjäisiä. Emmekö lähde mekin naimaan. TOPPO. Helkkaria kanss'. Eihän niitä rikkaita tyttöjä kumminkaan joka miehelle riitä. Toiset saavat tyytyä köyhempiin taikka olla ilman.
Päivän Sana
Muut Etsivät