United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä en tunnekaan. ANNA. Sievä tyttö ja varakaskin. LETTO. No olisit, Janne, pannut sen rahan rintaasi, mennyt tytön luo ja kysynyt: Eikö passaisi lähteä parikseni? NEITSY JANNE. Pidätkö sinä minua tyhmänä vai puuttuuko sinulta itseltäsi ihmisen ymmärrys? ANNA. Janne ei tahdo komeilla rintarahallaan. LETTO. Olipa se rinnassa eilen pestauksessa. NEITSY JANNE. Mitäs, jos siellä.
Kuka te oikeastaan olette? Oonpahan Eikö passaisi tehdä tuttavuutta? Ei. Kas, kas, kun on ylpeä. Kannattaakin! Lopo löi taskuaan vielä kerran, ja kova siellä kolahteli. En sitä minäkään ihan tyhjä ole, kehui Ville. Tulepas tuonne Liimataiseen, niin tarjoan olutta. Lopon sydän sävähti. Tarjoisitko tosiaan? He sattuivat olemaan juuri Liimataisen puodin kohdalla.
Niin, minulla oli vähän toistakin asiaa. Taidatte sen melkein arvatakin. Näette: minähän olen leskimies tällä haavaa. Eikö ole miehen hyvä yksin olla, niinkuin luemme sanassa. Eiköhän passaisi mutta taitaa olla mielestänne liian aikaista. Minusta nähden, joutaisihan olla valmiiksi puhuttuna yhtäkaikki.
Panisiko pahakseen jos tarjoaisin vähän ... on hyvää lilliä minulla. Jos niinkuin passaisi, niin tuolla olisi hyvä...» »Ei, kiitoksia!» virkkoi aliupseeri. »Vai ei», tuumi Kusti. »Eikö sitä siinä komennossa ruukata?» »Ei.» »Yhy. Minkälainen kello?» kysyi Kusti rohkeampana. Aliupseeri näytti ja sanoi, että hän on saanut sen hyvästä ammunnasta palkinnoksi.
"Kyllähän se, jos se niin passaisi ... niin eihän siinä muuta olisi... Vaan, vaan siin' on pikkunen välipila tullut tehdyksi..." Kalle ei tahtonut suoraan sanoakaan eikä ilennyt Reetastiinaa silmiin katsoa ... hypitteli vain piippuansa kämmenellään. "Se tuota ... se tuntui meinaavan juutas ... tämmyyttää käräihin..." "Mitääh?
Sitte käännyin Pekan puoleen ja sanoin vähän ilvehtimisen viistaan, että »eikös sitä passaisi rakastaa myötämäessä, jos vastamäessäkin, mokomata soppimörköä?» Pekka vähän naurun kihnassa sanoi, että »kyllä osaat kiitellä morsiamesi, tuon kauniin herran lahjan.» Vieras taas alkoi, että »tosi on kuin sanotaan, että ei se näe, joka naipi, eikä usko vaikka kontitaan.
Olkaa niin hyvä, olkaa niin hyvä ja maistakaa yksi, se ei mitään maksa.» »Matami on nyt niin hyvä ja menee vain.» »Heti, herra lehtori, heti paikalla, mutta tuollapa näen minä yhden herran, joka mulle on 20 kopeekkaa velkaa ja eiköhän nyt passaisi hänen minulle samalla kertaa maksaa», j. n. e. »Matami olisi nyt vain niin hyvä ja menisi.» »Heti paikalla, herra lehtori, heti paikalla», vaan ennenkuin oli saatu tuo suulas matami luokkahuoneen ovesta ulos oli jo luentotunti milt'ei loppuun kulunut.
Ne kun kulkivat talosta taloon seurojaan pitämässä ja mielellään joivat kahvia, niin sentähden sanottiin kolmannessa värssyssä: Eiköhän, eukot, passaisi panna pannu li'elle sittenpä vasta sopisi lähteä tästä tielle!
Taas oltiin Helsingin ilmaa hengittämässä, vanhaa tuttua, se tuntui oikein luissa ja lihoissa. Ja nyt sitä piti lähteä kävelemään, asuntoa hakemaan, hakemaan kotia taas muutamiksi kuukausiksi, semmoista ylioppilaskotia, huonetta täyshoidon kanssa, taikka puolihoidon, miten vain parhaiten passaisi.
Kävin kyllä ja saat jo huomenna manuun, niin että hurahtaa ... vieraatmiehetkin ovat markkinoilla ja ne tämmyytän kanss'..." "Kuulehan, Lippa ... min' olen tässä vähän tuota tuumannut, että jos ... niinkuin passaisi, niin sovittaisiin..." "Enkä sovi, en ... käräissä mun käydä pitää..."