United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun tuossa akkaväessä sitten olisi edes sen verran kuntoa, että kyntämään kykeneisi. Mutta mitä vielä. LEENA. Miehillepä Jumala sen työn on määrännytkin. Niinkuin luemme raamatussa: surulla pitää sinun elättämän itses maasta kaiken elinaikas. Ahha! LEENA. Kaljako hapanta? Ei maar olekaan. Eilen sen vasta teinkin, millä ajalla se jo sitten olisi ennättänyt hapata?
Me rajoitamme alan, ojitamme, istutamme, istutamme uudestaankin ja väitämme. Me luemme kukkaluetteloja, kunnes niiden väririkkaat kuvaukset päämme pyörälle panevat. Me istutamme luumuja, päärynöitä ja persikoita ja palkaksi kaikista rettämisistämme odotamme paratiisia.
Onnellinen Väinämöinen ja hänen kaltaisensa etsijät, joita ei oman itsensä ajatteleminen häiritse, vaan jotka vapaasti saattavat tutkia ja vaatia luonnolta sitä tietoa, mikä epäitsekkäälle olennolle kuuluu. Näemme siis, että kun Kalevalaa ymmärryksellä luemme, puhuu se meille selvästi kuolemanjälkeisestä elämästä.
Ja niin tulimme siihen päätökseen, että meillä molemmilla oli paljon oppimista, ja että rupeisimme lukemaan raamattua yhdessä. Ja me luemme sitä nyt useasti toinen toisemme keralla, Ewelyn ja minä. Hänen tuskansa ja levottomuutensa näyttää kuitenkin ainoastaan kasvavan.
Piispa sanoi: seitsemän rukousta lisää; minä arvelen turvallisimmaksi, että luemme neljätoista. Huone kuninkaan kartanossa. Lamppu palaa katossa. Nyt suoja väljeneepi Jo tähtikaarten taa; Ja lentoon pikku Hookon Nyt unisiivin saa. Tie sätehinen tehty On maasta taivaasen; Sill' liitää pikku Hookon Nyt seurass' enkelten.
Jos luemme nämä 1,654,319 ihmistä pois niistä 2,173,084 hengestä, jotka teidän aikananne kuuluivat työarmeijaan, olematta työvelvollisuusijässä, jää jälelle vielä 518,765 työtä tekevää henkilöä joko alle 21 tai yli 45 vuoden ijässä."
Hyvä, uskonnolliseen henkeen kirjoitettu romaani tai runo, jonka miettimällä luemme, tuottaa aivan yhtä suurta hyötyä meille kuin mikään muu uskonnollinen kirja tahansa." "Mutta" sanoi Maria, "etkö luule, isä, että liiallinen romaanin lukeminen saattaa olla vahingoksi?"
Historiassa kyllä luemme miten Roomalaiset ryöstivät Sabinilaisia naisia ja miten nämät, tämän rohkean petoksen kautta riistetyt naiset, mielistyivät miehiinsä niin suuresti, ett'eivät enään tahtoneetkaan palata kotiansa. Tuollainen on mahdollista ainoastaan silloin, kun yhteiskunnat vielä ovat varsin alhaisella sivistyksen kannalla, kun eri luonteet ainoastaan epäselvästi ovat muodostuneet.
"Luemme niin monesta suuresta asiasta" näin hän alotti taas ; "sinusta olisi toki pitänyt tulla jotakin parempaa ". Hän pysähtyi. "Mitä tarkotat?" "Jos olisin sinuna, niin luulisin tahtovani olla siellä missä siellä, missä tapahtuu enempi kuin täällä, missä ihmiset ovat toisenlaisia ". Siis taasen tuo ajatus, mitä on tuolla seudun ulkopuolella, liikkui hänen päässänsä.
"Tiedättekö", lausui hän, "että ainoa tunne, joka voipi häiritä ihmetystämme, kun luemme runoa, jossa omat aatteemme lausutaan, on kateus, joka synnyttää sydämessämme ajatuksen: miksi en minäkin voinut lausua samaa?" "Neiti van Arsdel", sanoin minä, "muistatteko Longfellows'in runoa: 'Mä nuolen ilmaan lennätin'?" "En; miten se kuuluu?"