Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Tuosta kasvoni mä kylmät käänsin taas Kohden pylvässalia. Mä kalliona Seisoin, toki sydämmeni karsinois Kuohui, kiertyi kauhistuksen jyrkkä koski. Mutta ovi etähällä aukeni, Sisään tuomar astui kanssa pyhäin miesten, Kanssa naisten pyhien ja enkelten; Esiin virtasit he kunniansa loistees Säteillen, ja korkee pylvässali soi.
Minä luulen, sa surulta loistees sait, vaikk' kasvoitkin hiekkaan turun, minä tunnen ne elämän ankarat lait: kukat parhaat on kukkia surun. Laula mulle laulut nuoruuteni, yö kun nousee yli kattojen, yli kaiken kalliin, mikä meni katukiviin kuiviin vuotaen. Laula päivän valosta, mi haipuu yksinäisten lyhtyin loistohon, laula väsynehen rinnan kaipuu valoon, joka kerran ollut on! Carduccin mukaan
Kaatuneen ympäril seisovat miehet Riemuten tunturilla; Sieltä kun katsahdat puolehen päivän, Allasi väikkyy mailma, Ja säteetön Pyörä auringon Käy reunalla taivaan ja maan; Ja haamottaa kaukaset metsät. Saaliinens kotia rientävät viimein Talvisen yösen loistees, Kosk revontulien seppeli säihkyy Taivahan otsal pohjas, Ja kelmee kuu Hymyellen ain Tuol korkeal aholla käy Ja paimentaa tähtien laumaa.
Maalaa tämä, mutta samaan tauluun kohta Immen taivallinen kasvattaja maalaa, Vaimo, kasvot kirkkaan kelmeyden loistees. Tarkasti ja vakavasti katsahtaa hän, Kuitenk' huomaa ihanilla huulillansa Myhäilys tuo salanen ja laupeas Ja tuo kasvohilla puhdas gloria. Haa, mun veljein! katso tuossa mikä taulu Verraton, ha haa! Mut ettes naura mulle?
Päivän Sana
Muut Etsivät