Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Mutta nyt heikenee riemu ja soitto, Vaalenee immen kasvot, Niinkuin jo päivä tuol itäisel reunal Kuusien tutkaimilla, Helluntai-yön helavalkean leimues Ja hohtaes korkuuden kiireen. Leikistä lähtevi nuorison liuta Kultasta tietä käymään. Seisoo jo sillalla tuomien tuoksus Kiiltävän virran partaal, Helluntai-yön helavalkean sammues Tuol vuorella äänettömällä.
Kaksi tähtee, armahammat muita, Säteilee tuol taivaan kannen all. Miks niin ihmeellisen ihanasti Murheen laaksoon katsahtavat he? Runotarpa kertoa nyt tietää: »Siellä kirkkaudes kunnian Onpi äiti poikans pienen kanssa; Alas katsovat he hymyten.» Mikä autuus tyynees katsannossa, Sointo, rauha ijankaikkinen! Heidän menneet päiväns kankahalla Unelmana johtuu mielehens.
Mutta näytös ankarampi vielä Vartoo häntä kotokalliol: Katso, ukon kadehtiva nuoli Miehen huoneeseen on iskenyt, Liekkein helmas asuntonsa seisoo, Taivaan otsaa tulikielet nuolee. Mies tän näkee, katsahtaavi jalost Luonnon kamppausta, lausuen: »Ihanata! Neitoni on jäljel, Kartanossa korkeel nummel tuol, Vaikka mailman kalleuksist köyhä, Mutta sydänt rikasta hän kantaa.
Hälle Saaronis ei kukkaist löydy Ihanata niin kuin ruusu tuol, Joka neidon kaulas myhäileevi, Kuni viitta maahan autuuden. Salasilmäyksen impi heittää Kohden nuorukaista, matkan pääs, Sormens suutelevat liinan solmuu, Tuli hänen poskillensa käy. Yrttitarhas naisten joukko kulkee,
Mies tän näkee, katsahtaavi jalost Luonnon kamppausta, lausuen: »Ihanata! Neitoni on jäljel, Kartanossa korkeel nummel tuol, Vaikka mailman kalleuksist köyhä, Mutta sydänt rikasta hän kantaa. Käteni on vahva, silmäin kirkas, Uudestaan mä kylvän peltoni, Ja kun vuosi kierroksens on tehnyt, Vilja kultainen täs kimmeltää.» Niin hän lausuu kotiin käydessänsä; Katsannosta loistaa lemmen liekki.
Vaan myötätuulet tuntuivat kuin viina Valunut oisi murheen voiteheksi En kiellä sua, vaikka vanhuuteni Raskaampi mulle ois kuin rauta-kahle. Kun kuuluu sanat: "miestä tarvitaan!" Riviinpä riennä silloin ensimmäisnä Ja elä, kuole kansas kunniaksi, Sen siunauksen annan evääksesi. Ja elä, kuole kansas kunniaksi! En enempätä lisää evästäsi. Tuol' ulkona käy ryske, pauhina Ja hurraus.
Kaatuneen ympäril seisovat miehet Riemuten tunturilla; Sieltä kun katsahdat puolehen päivän, Allasi väikkyy mailma, Ja säteetön Pyörä auringon Käy reunalla taivaan ja maan; Ja haamottaa kaukaset metsät. Saaliinens kotia rientävät viimein Talvisen yösen loistees, Kosk revontulien seppeli säihkyy Taivahan otsal pohjas, Ja kelmee kuu Hymyellen ain Tuol korkeal aholla käy Ja paimentaa tähtien laumaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät