United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
ANIAN. Ja tuolla hongisto helottaa alla kultasen kuun. MARGARETA. Ja joki sinivyönä välkkyy tuolla niitun helmas. ANIAN. Ja aavistaen kajastaavi tuolla vuoren komeroinen jyrkkä. MARGARETA. Ja tähdet taivahalla hymyilee. ANIAN. Kas, tuossahan jalona kuin sota-orhi loistaa seitsentähti ja pohjaan viittaa levotonna kaulansa, alas kohden sodan valkeita hän viittaa, sinne mihen retkeni on kulkeva nyt.
Rauha, tulleeko se maalle Ennen katoomista maan? Milloin koittaa hurskahalle Rauhan hetki, milloin vaan? Herra, koetusaikanain Rauhallas mua tue ain'; Anna toivo saapumahan Iiäisehen rauhan maahan! Keväällä 1879. N:o 345. Herra kaikki mailma janoo Runsautes lähteellen, Leipää jokapäiväist' anoo Sulta mielet tuhanten; Ja sa helmas aukaiset, Luodut kaikki ravitset.
RUOTUS ei vastaa. RUOJA: Onko kielesi lukossa vaiko korvas lumpehessa? Kuuletko? RUOTUS: Mitä kysyitkään? RUOJA: Kenen kanssa sa puhelit, kun tulin pihalta äsken? RUOTUS: Puhelinko? Yksin olin. RUOJA: Sen varsin valehteletkin. Et ollut tuvassa yksin. Tunsin helmat hulmahtavan ohitse ovessa tullen. RUOTUS: Omat on helmas hulmunnehet.
Yksinäin, yksinäin Täytyi pois mun rientämäin! Silmän' täyttää kyynel karmas, Loitos jäi mun maani armas, Kauvas kaunis Synnyinmaan'! Synnyinmaan', synnyinmaan'! Konsa taas sun nähdä saan? Konsa kumpus mulle loistaa, Helmas hellä huolen poistaa Kaipaavalta kyynelin? Kyynelin, kyynelin Vierahissa kuljeksin!
Mitä? "Ylpeilen", ja "ma kiitän", ja "en kiitä"; Ja tok' "en ylpeile"; ei, neiti Viiso, Ei kestä kiittää eikä ylvästellä! Ens torstaiks laita hienot helmas kuntoon, Käydäkses kirkkoon Paris kreivin kanssa, Tai muuten kelkalla sun sinne hinaan, Sa kälvehtynyt kapine, sa ruosa, Sa talinaama! KREIVINNA CAPULET. Hyi, hyi! Hourailetko?
LIINA. Sinun helmas syvyyteen. LEO. Ah! syleilenkö morsiamenani komeata Liinaa? Onko tämä hänen ihana päänsä, joka autuaasti painaa mun poveani? Elämämme on Elysium! Oi Liina! LEO. Tahdot! Mitä tahdon enään, koska taivastani syleilen? LIINA. Tässähän levätkäämme, armahin Leoni, heittäen kaualliset, salatut tuskamme pois! Ooh! LEO. Tässä levätkäämme kuusiston tummassa yössä.
Tahdotko kanssani kärsiä, kuolla? Tahdotko luulla ett' Tuonessa tuolla Autuus lie? Tahdotko luulla ett' Tuonelan tiellä Lempemme kuolematonna on vielä, Viel' että sielläkin muiskuja jaat? Tahdotko riemuita kanssani, kulta? Kirvoita helmas, riennä jo! multa Suutelon saat! Ol' eloni outo kantaa, Pois rauha ol' itsestäin; Näin silmäten taivaan rantaa Siell' auringon laskevan näin.
Rannan honka vaeltavan varjonsa näkee vesiin: »Kaunis puu, sa oudonsynkkä-oksa, vailla pohjaa, suojaa, ohjaa, mistä voimaa imi juures, mistä heimos heilinyt on ylhäisistä? Tummuus tutkimaton latvas peittää. Runkos vapisee, se varjon heittää, vartoneeko helmas himmee, musta tähden tai yötuulen kohtausta? Kaunis puu, kaltaisein sa oot! Ken sa oot?»
Niin, kiellä multa helmas', äiti, kiellä, Niin kauan kuin tää nimi mull' on vielä, Niin kauan kuin mull' on tää pukukin, Mi silkistä on tehty Flemingin, Niin kauan kuin sen vallan virkaa teen, Mi kansan syöksi nälkään, orjuuteen, Niin, äiti poikaas' älä katsokaan, Niin kauan kuin hän pilkkaa sukuaan, Siks' kun kaikk' entis-olot riistävi Hän muististaan, siks hyväst', hyvästi! Neljäs kohtaus.
Asetinpa askeleeni vienoon viitaan, Jonka helmas niittu kastehinen kiiltää, Viherjäinen, keltakukitettu niittu. Luoteiseheen niittu kaatuu, Tuonne, jossa taivaan partahall Ahot korkeet näet, laiholliset halmeet Mäen sinihaamottavan rintehellä. Sileä on niittu; ei pensasta Hänen pinnallansa esteheenä viikatteen.