United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuon tuostakin viittasi hän Drakelle, milloin seokseen oli lisättävä noita valituita aineita, joita oli järjestyksessä hänen edessään uunin reunakkeella. Drake teki sitä toisella kädellään, toisella painoi hän paletta. Hän silmäili herkeämättä Vanloota. Ei sanaakaan vaihdettu; kammarissa vallitsi hiljaisuus, jota vain palkeen nariseminen ja ulkoa kuuluvan yötuulen huokailut häiritsivät.
Kymistä sukelsi ylös haamu, kalpea kuin kuun säde, ja sen utuinen käsi tempasi alas kostean pilven reunan, joka purjehti yötuulen mukaan. Haamu pudisteli taivaan pilviä kuin suurta sotalippua, laski sen alas maahan ja rupesi kokoamaan kaikkea verta ja kaikkia kyyneliä, joita oli juossut, ja kaikkia valitusääniä, joita oli kaikunut ennen kuolemaa.
Rannan honka vaeltavan varjonsa näkee vesiin: »Kaunis puu, sa oudonsynkkä-oksa, vailla pohjaa, suojaa, ohjaa, mistä voimaa imi juures, mistä heimos heilinyt on ylhäisistä? Tummuus tutkimaton latvas peittää. Runkos vapisee, se varjon heittää, vartoneeko helmas himmee, musta tähden tai yötuulen kohtausta? Kaunis puu, kaltaisein sa oot! Ken sa oot?»
Hän ei tahtonut enään nähdä Pariisin hehkuvan ympärillään, ja hän saapui hyvään aikaan erääsen rautatienvaunuun, ja koko matkan istui hän pää avoimessa ikkunassa ja antoi raittiin yötuulen puhaltaa pois tuon sairaalloisen himon, jonka hän vielä tunsi polttavan suonissaan. Kuuton yötaivas oli täynnä suuria kirkkaita tähtiä, ja näitten alla lepäsi laaja maaseutu pehmeässä, sinertävässä hohteessa.
Kuolettava pelko sai vereni uudestaan jäähmettymään, kuullellessani pidätetyllä hengähdyksellä. Ei! haudanhiljaisuus vallitsi vielä käytävässä; minä olin kuullut yötuulen, joka hiljaa puhalsi huoneesen avatusta akkunasta. Heti olin taas akkunalla ja seuraavassa silmänräpäyksessä olin jo käsin ja jaloin iskenyt vahvasti kiinni vesiränniin.
Katolla kotka unissaan oli tekevinänsä pesää, juhlasoiton helinältä kuului yötuulen humina tuvan ympärillä ja pienestä ikkunasta vilkahti tuikkiva tähti. Seuraavana aamuna seisoivat Wappu ja Jooseppi tuvan ovella, valmiina lähtemään kotimatkalle.
"Minut herätti tajuihini yötuulen henkäys ja Tiberin kohina, joka kerran ennenkin, kaksikymmentä vuotta sitten herätti uuteen eloon kuolettavasti haavoittuneen." Synkkä pilvi ilmestyi mahtavalle otsalle. "Siitä kenties toisella kertaa kenties ei koskaan", sanoi hän huomatessaan isäntänsä aikovan kysyä jotakin.
Hyvähän toki, että kuuntelin teidän puhettanne silloin, kuin ette voineet aavistaakaan valppaan vihollisenne seisovan kintuillanne." Yötuulen hiljainen humina esti Herkuleen kuulemasta näitä sanoja ja risausta varovasti erilleen taivutetuista oksista, joiden takana Nikolao kuunnellen väijyi.