Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Rannan honka vaeltavan varjonsa näkee vesiin: »Kaunis puu, sa oudonsynkkä-oksa, vailla pohjaa, suojaa, ohjaa, mistä voimaa imi juures, mistä heimos heilinyt on ylhäisistä? Tummuus tutkimaton latvas peittää. Runkos vapisee, se varjon heittää, vartoneeko helmas himmee, musta tähden tai yötuulen kohtausta? Kaunis puu, kaltaisein sa oot! Ken sa oot?»
Oi, armon-valitsemus, kuink' on juures etäällä niiden katsehilta, jotka ei syytä ensimmäistä täysin näe! Ja teidän, kuolevaisten, arvostelmat on ahtaat; mekin, jotka Luojan näämme, viel' emme tunne joka valittua. Mut meist' on suloinen tuo puute, sillä täss' autuudessa autuutemme kasvaa, me että samaa tahdomme kuin Luoja.»
Vaikka vainot kaasi kansarukkaa, vieri virrat kyynelvettä, verta, sentään säilyit nälän, hallan uhmin, etkä maata tuominnut sa tuhmin, maan et voimaa, kunne juures johti: voimaa nousta jumaloita kohti.
Sa pellon perkkasit, Sa kylvit maan, jo varhain näit sa toivot Suomen toukoin, nyt kaikki riemuin sinne rientää joukoin unelmas valtakuntaan valoisaan. Sa joskus yksin seisoit. Vankkana isäisi maahan juures juutit sa.
Ihmis-lapsi, Tukevaksi, Kuin me, suureks Kasva vain, Perustain Vuoriin juures. Kasva näin Rohkeasti Pilviin päin, Tähtiin asti; Nosta pääsi korkeellen, Ninkuin mekin, taivaasen. "Haastelkaammepa nyt ihmislasten kanssa", mörähti Rutimo honka. "Mitähän ne nyt mielivät sanoa", sanoi Sylvesteri. "Ei, mennään kotia", sanoi Sylvia. "Minä pelkään niin noita pitkiä puita kummallisine lauluineen."
Sen tuul' on lämmin, tuoksuinen ja taivas tuhattähtinen... Laps Hellaan, maasi mainitaan, se suur' on, suloinen. CHRYSEIS. Lakkaa! Kuolen laulustasi. ANEMOTIS. Seuraatko? CHRYSEIS. Sydän, jo vaiti! Laps Hellaan, siksi muista sa ain maatas ihanaa! Eloa ei, ei onnea, ei rauhaa muualla. Ja tiesi kunne kulkekoon, sun juures synnyinmaassas on. Laps Hellaan, siksi muista sa ain maatas ihanaa! Tule!
Oi, armon-valitsemus, kuink' on juures etäällä niiden katsehilta, jotka ei syytä ensimmäistä täysin näe! Ja teidän, kuolevaisten, arvostelmat on ahtaat; mekin, jotka Luojan näämme, viel' emme tunne joka valittua. Mut meist' on suloinen tuo puute, sillä täss' autuudessa autuutemme kasvaa, me että samaa tahdomme kuin Luoja.»
Laps Hellaan, kaunis sull' on maa Ja suuri, loistokas. Laps Hellaan, armas maasi tää Siis muista ainiaan! Sull' onnea ja elämää Ei muuall' ollenkaan. Jos minne tiesi olkohon, Niin juures synnyinmaassas on! Laps Hellaan, armas maasi tää Siis muista ainiaan! Maamme kirja 1878-84. Z. Topeliuksen runoja, Porv. 1898. KAARINA MAUNUNTYTT
Päivän Sana
Muut Etsivät