United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sun olennostasi on virrannut mun puoleheni pyhä valkeus, jonka loistaessa henkeni silmä on tunkeunut kauvas Jumalamme valtakuntaan. SAKEUS. Selam, mun lapseni, selam! Sinä saatoit mun näkemään autuutemme auringon. Hänen näin ja ikuisen rauhan sain. LEA. Hänen näin ja tämän kaiken sain.
Oi, armon-valitsemus, kuink' on juures etäällä niiden katsehilta, jotka ei syytä ensimmäistä täysin näe! Ja teidän, kuolevaisten, arvostelmat on ahtaat; mekin, jotka Luojan näämme, viel' emme tunne joka valittua. Mut meist' on suloinen tuo puute, sillä täss' autuudessa autuutemme kasvaa, me että samaa tahdomme kuin Luoja.»
Pyhän Hengen saa he siellä Sitte vielä, Joka varmaan vakuuttaa, Ett' on täysi maksu tuotu, Anteeks suotu Kaikki, mikä rasittaa. Silloin sielu riemuin huutaa Eikä muuta Saata pyytää riemuissaan; Silloin elon virran juovat Vettä tuovat, Sulut kaikki avataan. Kalliosta autuutemme, Jesuksemme Kyljestä ne virtaavat. Anoa ja avuks huutaa Tulee, muuta Tässä vielä tarvitaan. Oma viisaus on tiellä.
Vaan kun Hän armon salaa, Taas sielu sitte palaa Silmäämään itseänsä Ja viheliäisyyttänsä. Ole heidän käsivartensa varahin niin myös meidän autuutemme murheen ajalla! Murheella muistan elämääni: Se tähän ast' on kulunut Synneissä suuriss' alinomaa, Mä niissä olen riehunut. Nyt taakseni käyn katsomaan... Voi, jos ei mua oliskaan!
Oi, juhlahetket niityn nurmella! Oi, riemupäivät Roinen rannalla! Kun nietos suli puron partaista, Ma kevään kukat helmahasi kannoin. Mit' ilman alla tiesin herttaista Sen sulle oi, niin mielelläni annoin Ja onnellisna parhaan itseni Ma uhrasin vaan sulle, armaani. Mut, Helmi, toisellepa vainen nyt Sa sydämmesi aartehia annat. On autuutemme aika päättynyt: Sa toisen miehen kihloja nyt kannat.
»Oi, pyhä siskosein, mi hurskahasti niin pyydät, kautta lempes hehkun minut erotat kaunihista piiristäni.» Pysähtyi sitten pyhä liekki, kääntyi ja henkäs puoleen Valtiattareni nää sanat, jotka mainitsin ma yllä. Ja hän: »Oi ikivalo miehen suuren, mi Luojalta sai autuutemme ihmeen avaimet, joita hän maan päällä kantoi!
Anna neuvoasi meille Tahtos oikein ymmärtää, Saata meitä valos teille, Jota sanas selvittää, Puolees käännä sydämmemme, Torjuks epäuskollemme; Herra hyvä, suo, ett'emme Armos aikaa hylkäjä! Oi, jos etsoaikaa Herran Oikein oivaltaisimme! Pois on onnen hetki kerran Eikä koskaan palanne. Anna kuulla korviemme, Miss' on turva autuutemme; Avaa meidän sydämemme, Kuule meidän huutomme! Keväällä 1879.
Turhaan osoitettiin näille kiivastelijoille, että pyhän uskontomme Perustaja, jos Hän olisi arvellut autuutemme välttämättömästi riippuvan tästä tai tuosta kirkonhallituksen muodosta, epäilemättä olisi ilmoittanut sen yhtä tarkasti kuin se oli säädetty Vanhassa Testamentissa.
Oi, armon-valitsemus, kuink' on juures etäällä niiden katsehilta, jotka ei syytä ensimmäistä täysin näe! Ja teidän, kuolevaisten, arvostelmat on ahtaat; mekin, jotka Luojan näämme, viel' emme tunne joka valittua. Mut meist' on suloinen tuo puute, sillä täss' autuudessa autuutemme kasvaa, me että samaa tahdomme kuin Luoja.»
Jesus, suuri Johtajamme, Autuutemme Ruhtinas, Ole aina apunamme Kautta veres, kuolemas: Sinun kauttas voitamme, Kuoloss' olet elomme! Joulusanoma. Pimeässä ihmiskunta Harhaeli, kansat maan Nukkui syvää synnin unta, Murtamatta kahleitaan. Joilla perivihollinen Kaiken hyvän, totuuden Oli heidät kytkenynnä Orjantyöhön pahuuden.