United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikö ole luonto säteilevän auringon loistaessa suloisempi, miellyttävämpi kuin yösydämellä?... Vaeltaako hän raittiin ilman nautinnassa? Eikö raitista ilmaa löydy muurien sisäpuolla, ett'ei hänen pelon ja pelästyksen omana tarvitse hankkia sitä ulkopuolla kaupunkia? Taikka etsiikö hän yksinäisyyttä? Eikö hänellä yksinäisyyttä ole kodissansa tarjona? Ei! ei! Haa!
Kevään ennätettyä jo melko pitkälle, kalpeitten vaaleanviheriäin taimien joka puolella joukottain tunkeutuessa esiin kuihtuneiden lehtien lomitse ja haisunäätä-kaalin suurien veripunaisten lehtisilmujen loistaessa suon kolkolla pinnalla vilkkaina pisteinä, Kroof lähti penikalleen maailmaa näyttelemään.
Niinkuin nyt tuo tähti kiireelläsi Kiiltää, sankar tyyni, partanen, Niinpä alat katseestani käyköön Puhdas, säteilevä kirkkaus, Koska tuhon, kiusauksen henget Sydäntäni piirittämään käyvät.» Niin on aatos miehen, jonka huone Komee seisoo harmaal kalliol, Ja hän itse portaal, katsahdellen Kunnahille, kuusten kranssaamat, Hengittäes lempeen kesä-illan, Taivaan tähtijoukon loistaessa.
Katsoppas liekkien loistaessa voit nähdä kuinka nuot pedot kirkon ovesta laahaavat ulos alttarin juuressa murhattua pappia! Kuolleidenkin rauha on häiritty! haudatkin ryöstetään! Näetkö, kuinka vaskiset ruumiinarkut välkkyvät noiden rosvojen olkapäillä? En voi tuota kauhistavaa kauheutta kauemmin katsella!
Herätkää, armollinen neiti, hän on elänyt ja kuollut kuin sankari, kaiken maailman ihailun ansainneena. Hän on kaatunut voiton hetkenä, kunniansa kirkkaimmillaan loistaessa, hänen nimensä on elävä kaikkina aikoina, ja sitä nimeä me molemmat siunatkaamme! Regina avasi haaveilevat silmänsä ja pani kätensä ristiin rukoillakseen.
Mutta koulumestari, maisteri Svenonius, joka istui siinä, voitonvarmuuden loistaessa laihoista, mustanpuhuvista kasvoista, ei ollut halukas tällä kertaa päästämään niin vähällä vanhaa riitaveljeään, jonkavuoksi hän heti tervehdykseen vastattuaan teki sen pilkallisen huomautuksen, että veli Svanholm varmaankin tahtoisi lämmitellä itseään Norjan tuntureilla anno mundi 1718 kestetyn jouluyön pakkasen jälkeen ja olisi sentähden hyvä ja asettuisi niin lähelle valkeaa kuin mahdollista.
"Kiitän sinua, Johanna", sanoi hän, puhtaimman rakkauden säteen loistaessa hänen silmistään; "kiitän sinua uskollisuudestasi, huolenpidostasi, uhraavaisesta, loppumattomasta hyvyydestäsi. Olit minulle aina hellä puoliso ja Jumala on sinun siitä palkitseva. Elä itke minun tähteni ja pidä huolet kaukana sielustasi.
Aukeni siinä heidän edessään lavea laakso, jota korkeat, metsää kasvavat kukkulat ympäröivät, ja sen halki väreili, niin kauvas kuin silmä kannatti, joen hiljainen juova. Sieltä täältä sivulta päin lirisi emävirtaan pienempiä puroja, joiden kirkas vesi välkkyi niin viehättävänä kevät-auringon loistaessa.
KORENNOINEN. Perhonen, minulla on yhtä kylmä kuin sinullakin, ja vielä ankara jano. Anna minulle sininen järvi kauniine aaltoineen! PERHONEN. Jos olisin varpunen, söisin sinut heti. KORENNOINEN. Jos sinä olisit kastehelmi, joisin minä sinut heti. PERHONEN. Kuuleppas, korennoinen! Minun mielestäni meistä kahdesta voisi tulla pari. Eilen, auringon loistaessa, kömmimme molemmat ulos koteroistamme.
Nyt jahtihaukan luo, Vanhan hoviherran, kiiruhti, Häntä pyysi, oikein rukoili: Haasta, serkku, että herrasi Mulle armon edessänsä suo! Loistaessa tähtituohusten Valta-istuimen luo saavuttiin. Kotka mieltyi pöllön palaviin Silmiin, vaikka hullunkurisiin, Ennushenkeä niist' arvaten.