United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
VIII 69, Sel., II 302, Sel. Tämä kuva kuitenkin rikkoutuu, kun Akhilleus sitoo ruumiin rattaidensa taakse ja hänen hevosensa ruoskan viuhuessa vinhaa vauhtia laahaavat sitä leiriä kohti. Ei voi kieltää, että tässä kohden tuntuu olevan huonosti tasoitettu liitos. Päähine oli siis melkoista monimutkaisempi kuin ne, joita käytettiin klassillisella ajalla.
»On sääli, että se kävi niin pian se oli liian vaivatonta», Fulvian leski valitteli. »Niin en minäkään ollenkaan sääli Berbiksiä. Jokainenhan näki, että Nobilior teki vain valehyökkäyksen. Kas, nyt he solmivat nuoran hänen ruumiinsa ympärille he laahaavat sen spoliariumiin nyt sirotetaan hiekkaa kentälle!
Silloin taivas laskeutuu niin matalaksi että pilvet ikäänkuin laahaavat maassa, ja sadetta ja hyrskyä pärskyy kauas maalle; päivä on vaalean-harmaa keltaisine rajuilman välähdyksineen, ja yö on pilkkosen pimeä kuin ruumis-arkku.
Sotamiehillä oli se alakuloinen, hiljainen ja synkkä katsanto, jolla he hautaussaatossa laahaavat aseitansa, ja he astuivat niin varovasti että ei voinut kuulla kilven helähtämistä eikä miekkain kalinaa, vaikka niin monta miestä täydessä varusteessa liikkui ympäri telttaa.
Vihdoin riuhtoutui oiva Polleni irti kaulavitjastaan ja tarrausi mesikämmenen takapäähän, vaan saikin samassa sellaisen korvapuustin, että pyörien lensi useita kyynäriä sivulle. Nyt heittikin karhu minun rauhaan ja lähti toiselle suunnalle samoamaan. Urheasti sitä koirat ahdistivat, vaan Kepiä haittasivat maata laahaavat kaulavitjat. Latattuani uudelleen, kiiruhdin taas ajoa vastaan."
Tällainen lauma aina ympärillä ja kohta kätkyessä taas uusi avun pyytäjä. Ihminen oli hänkin. Viereisestä huoneesta alkoivat taas kuulua nuo hitaat, laahaavat askeleet, ja lusikka kilahti totilasin laitaan. Tohtorinnan mieli kuohahti. Tuolla hän kulki, tuo umpimielinen yksinjurottaja, joka ei muusta välittänyt, kunhan sai tapojaan noudattaa ja olla rauhassa.
Ratsuväen hevoset laahaavat kinttujaan rehun puutteessa, ja puolet kuormaston hevosista on kaatunut. Niin hakekoot ruokansa omin päinsä. Pitääkö meidän itsemme syödä heiniä, hankkiaksemme hevosille kauroja? Laitumet ovat vielä huonot, teidän ylhäisyytenne, ja kaikki ladot ovat tyhjät. Talonpojat valittavat, että ratsuväkemme tallaa viljan heidän pelloillaan.
Hänen ilmeensä oli vakaa, peloton, ja hän seisoi, kun laahaavat väkivaltaiset kädet hellittivät hänet irti, jalona, vaikka samalla myös Jumalan sallimukseen nöyrästi alistuvaisena, puoleksi korkean aatelismiehen, puoleksi kristityn marttyyrin kaltaisena.
Pitkin pituuttaan on pellon reuna kivetty, mutta kohta alkavat kivet irtautua kaivavan ja kaatavan veden voimasta. Silloin kylän parhaat pojat, sen reippaimmat nuoret miehet rientävät hätään, kaatavat puita paikasta, joka ei ole uhattu, laahaavat ne veteen, kytkevät ne paaluihin kiinni, ja voimatonna väistyy taaskin kosken kiukku vastustavien ja suojaavien oksien tieltä.
Ei muuta kuin sitä yhtä ja samaa vain, sitä eristynyttä huoneessa istumista, sanomalehti ja totilasi toverina tai hitaat, laahaavat askeleet säestämässä yksinäisiä ajatuksia. Isä, isä, nousi tuskanhuuto Eeron sisimmästä.