United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !


Peregil, tämä pieni ymmärtäväinen, väsymätön perheen-isä, ajatteli pienokaisiaan. Näin sanoen kiipesi hän miehuullisesti Alhambran jyrkkää mäkeä ylös, hyräili jotain laulua matkalla, sivaltaen aasiaan silloin tällöin aikalailla, joko laulua säistelläkseen, tahi eläintä kivoittaaksensa; sillä selkään annetaan Hispaniassa kaikille vetoeläimille, rehun sijasta.

Ensin saatiin selväksi se, että sateinen ilma oli huonontanut vuodentulon, varsinkin heinistä ja perunoista, ja että taitaa tulla rehun puutos, jos tulee pitkä kevät.

Milloin he saivat vero-rahoilleen lisää ja täyttöä, milloin siemenen apua, milloin syömisen jatkoa, että uutiseen päästiin, milloin taas karjan rehun puutteessa jonkun vähän heiniä, olkia, ruumenia j. n. e. Sopihan tuommoisen talon tulevaa isäntää jo ennakolta mielistellä, kesutella ja pyrkiä hänen ystävyyteensä ja suosioonsa.

Mutta karjamaista ei vielä hyötynyt nyt huhtikuussa. Rehun ostoa ei tähän aikaan vuodesta käynyt ajatteleminenkaan, se kun oli suunnattoman kallista, eikä Juhanalla olisi siihen ollut rahaakaan. Siitä hänelle siis koitui ensimäinen suuri huoli samana päivänä, kuin Grimstahamiin tultiin. Katri oli lypsänyt lehmän ja nuorikot söivät iloisina ensimäistä illallistaan uudessa kodissa.

Sillä keinoin heidän toimeentulonsa tuli melkoista paremmaksi, vaikka rehun hankkiminen kyllä lisäsi miehille työtä. Mattu-eukko oli riemuissaan lähtiessään aamulla lehmineen ja vuohineen lasten kanssa laitumelle, ja päiväkaudet hän kuului toitottavan paimentorveansa. Näin eleltiin aikoja, kunnes miehet alkoivat hankkia rehua tulevan talven varaksi.

Saksanmaalla joet olivat niin paksussa jäässä, että katolilaiset muutamilla paikkakunnilla saivat luvan syödä lihaa paaston aikana, kun ei kalaa ollut saatavissa mistään hinnasta. Moni paleltui kuoliaaksi; Suomen kirkonkirjat mainitsevat, että sudet hyökkäsivät ihmisten kimppuun kotona heidän huoneissaan. Portugalissa ja Espanjassa kuoli kolmas osa karjaa rehun puutteesen.

Nous Afrodite vaunuihin, sydän synkkänä tuiki. Viereen Iris nousi ja tarttui valjakon ohjiin; kiihtäen viuhui ruoska, ja riensivät pois hevot alttiit. Koht' ikivaltain luo he Olympoon pääsivät ylhään. Siell' orot vaunujen eestä jo tuulena-kiitävä Iris riisui, parteen vei, rehun ääreen ambrosiaisen.

Ratsuväen hevoset laahaavat kinttujaan rehun puutteessa, ja puolet kuormaston hevosista on kaatunut. Niin hakekoot ruokansa omin päinsä. Pitääkö meidän itsemme syödä heiniä, hankkiaksemme hevosille kauroja? Laitumet ovat vielä huonot, teidän ylhäisyytenne, ja kaikki ladot ovat tyhjät. Talonpojat valittavat, että ratsuväkemme tallaa viljan heidän pelloillaan.

Ahtaasti kävi työ tuossa pienessä huoneessa, mutta aikaa voittain tulivat kumminkin rukiit puiduiksi, ja he saivat suuria rukiita kuin herneitä kolme tynnöriä kymmenen kappaa, ja vieläpä hyvän joukon olkia ja ruumenia karjan rehun avuksi. Potut otettiin maasta ylös ja sijoitettiin talven varaksi pikku tuvan alle kellariin.

Sillä maitoa ja lihaa ei pitkälle riittänyt; rehun puute seurasi nälänhätää; sen vuoksi täytyi teurastaa karja, niin että vain rikkaimmilla oli jokin elukka laitumelle laskettavana tuona surun keväänä v. 1697.