Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Joukot riensi jo, kuin koko maan kulovalkea valtais, huokasi tanner kuin salamoitsija-Zeun vihan alla, kun tuliruoskin maata hän lyö, jonk' alla Tyfoeus vankina maaten on maass' arimein, kuten kulkevi maine: noinp' all' askelien maa huokasi, soi kumu suuri kulkevien, väki riens yli kentän vauhtia tuimaa. Iliolaisten luo tuli tuulena-kiitävä Iris, aigiinkantaja-Zeun mureuttavan saatteli viestin.
Hällepä vastasi näin taas tuulena-kiitävä Iris: "Tietty on meillekin tuo, ett' uljas on sult' asu poissa. Vaan tule kaivannolle sa tuoltasi! Kun sinä näyttäyt, ehkäpä peljästyin väki Troian taistelon heittää, saavat hiukan hengähtää sotimielet akhaijit ahdistuksestaan; lepo pienikin ois lepo sentään."
Kuolematonten joukkoon astua julkenis en, suru mull' ylen suur' on. Vaan toki lähden, eik' ole Zeun sana kuuluva turhaan." Virkkoi veen kave korkea noin sekä huntuhun tummaan verhoutui ei tummempaa ole konsana nähty. Sitten suorihe tielle, ja tuulena-kiitävä Iris astui eeltä; ja aukenivat meren veet avotieksi; nousivat maalle ja liitivät päin sini-ilmoja taivaan.
Kuuli ja viestin vei heti tuulena-kiitävä Iris, rantaan laskeutui pyhän Ilionin laelt' Idan. Kuin lumi lankee tai rae pilvist' ilmojen päältä selkeän pohjoisen porotelless' ankarin puuskin: kiitäen vauhtia vinhaa noin tuli rientävä Iris, maan järisyttäjän mahtavan luo kävi kohta ja virkkoi: "Viestinä luoksesi, maan sylisaartaja suortuvatumma, aigiinkantaja-Zeun sanan tuomaan sulle ma saavun.
Nous Afrodite vaunuihin, sydän synkkänä tuiki. Viereen Iris nousi ja tarttui valjakon ohjiin; kiihtäen viuhui ruoska, ja riensivät pois hevot alttiit. Koht' ikivaltain luo he Olympoon pääsivät ylhään. Siell' orot vaunujen eestä jo tuulena-kiitävä Iris riisui, parteen vei, rehun ääreen ambrosiaisen.
Hällepä vastasi taas nyt tuulena-kiitävä Iris: "Here, puoliso Zeun, minut laittoi, kunniakuulu; ei sitä korkea Zeus, ei kenkään taivahisista tiennyt, joill' asumuksena on lumiharja Olympos." 186 Vastasi jälleen näin uros askelnopsa Akhilleus: "Kuinka ma taistoon käyn?
Hällepä vastasi näin nyt tuulena-kiitävä Iris: "Noin tosiaanko on, maan sylisaartaja suortuvatumma, Zeulle mun vietävä siis sana jyrkkä ja ynseä, vaiko malttuva ehkä sä liet? Jalon eip' ole maltiton mieli. Puoltavat vanhempaa, sen tiedät, Erinnyit aina." Hälle Poseidon, maan järisyttäjä, vastasi jälleen: "Iris taivahinen, sanan oikean tuossapa lausuit.
Virkki, ja viestin vei heti tuulena-kiitävä Iris, harjalt' Idan päin pyhän Troian muureja riensi. Urhokkaan Priamon jalon aaluvan, Hektorin, keksi seisovan vaunuillaan vakavill', eess' uljahat orhit; virkkoi, astuen luo, näin Iris joutuvajalka: "Hektor, urhojen pää, Priamon vesa, Zeun älyverta!
Päivän Sana
Muut Etsivät