United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Usein päälle peittehesi Uhkuit, hanget hautoen, Mut sait kelpo harteillesi Katteen kaksinkertaisen. Valtoas on vaimennellut Talvi, vanha vainomies. Ootko suotta ponnistellut, Suotta mereen käynyt ties? Ukko pilvivaippahansa Kätkee armaan auringon; Tuul' vie pilvet helmassansa Hajalleen ja roukkohon. Ukon ään' käy korkealla, Pilvist' ampuu Pitkäinen.
Kuuli ja viestin vei heti tuulena-kiitävä Iris, rantaan laskeutui pyhän Ilionin laelt' Idan. Kuin lumi lankee tai rae pilvist' ilmojen päältä selkeän pohjoisen porotelless' ankarin puuskin: kiitäen vauhtia vinhaa noin tuli rientävä Iris, maan järisyttäjän mahtavan luo kävi kohta ja virkkoi: "Viestinä luoksesi, maan sylisaartaja suortuvatumma, aigiinkantaja-Zeun sanan tuomaan sulle ma saavun.
Mikä tuska ihana ja vimma, Mikä ihmeellinen kesä-yö! Mitä aattelee nyt kaino neito? Ruusun, näkeekö sen nuorukain? Leimaukset hänen sielus käyvät, Mustat pilvet kiiriskelee siel, Taasen pilvist paistaa valo toivon Niinkuin jumalien kaupungist. Mutta näkyy viimein aamun hohde Etääl lännes vuorten harjanteil, Nuorukainen kohta kammiostans Yrttitarhaan ihanaiseen käy.
Niinkuin pilvist' ilmestyy tuhontietäjä tähti, säihkyen tuikehtii sekä vuoroin peittyvi pilveen: noinpa nyt Hektor loistaen kons' etumaisia, konsa jälkimmäisiä käski ja ylt'yli vaskea välkkyi niinkuin aigiinkantaja-Zeun salamoitseva leimaus.
Tunteen jumal'-liemu Valjetessas läikkyy, Rakkaus ja riemu Kaikkialla väikkyy; Murhe kevääll' lymyy, Itkust' ilo hymyy, Huolten pilvist' aamu ruskottaa. Kukka kuihtununna All' ol' hyyn ja jään, Syksyll' lakastunna Kuoli mielellään. Talvi hirmun lailla, Joka seudut raastaa, Autioilla mailla Käskyn kieltä haastaa Haudall' istui, sääti Surmaa, kaikki jääti Synkkä, kolkko niinkuin kuolon yö.
Vaan sie, jon silmä säihkyvä tähden juoksut Yht' aikaa kuin tomu-hiukeen horrot helmaa; Aurinko, ennenkuin tules piillät, lausu, Missä mun kultani on? Kuninkaan lailla, tieltäsi korkealta Luot kultaa, lapsien ääntä vaan et kuule; Kun tuosta yhtä tietoa kerjään sulta, Kultia tulvana luot! Ken vastaa mulle? leivoko vilkas tuolla, Ku, siivet höllänä, pilvist' äsken laski?
Eihän toki tämä taisteleva maamme, Siellä väikkyy rauhan viiri, myrskyt lepää; Eikä ol se päivä valo pyhäin miesten, Joille elon aurinko ain kirkkaast paistaa. Näet sinä vartomuksen tumman portaan, Hurskahitten sankarien rauhansaaren, Joiden elonaamu täällä syttyi, Joiden päivä, puhtahaana synnin pilvist, Sammui ennen nousuu Bethlehemin tähden, Ennen ilon sanomata kuultuansa.
Jupiterkin Jos tuolta pilvist' ennustellen lausuis: »Se totta on», hänt' enemmän en uskois Kuin sua, jalo Marcius. Suo mun kiertää Käsvarteni sen ruumiin ympär', johon Sadasti vahvan peitseni ma särjin, Peloittain kuun sen pirstaleilla! Miekkan' Alaisinta nyt halaan; lempes kanssa Yht' uljaast', innokkaasti nyt ma painin Kuin maineenhimon voimall' olen koskaan Miehuuttas vastaan taistellut. Haa!
Virkkoi noin, sydämetpä ja rinnat nosti se riehuun joukon kaiken, jolleka tuo pito neuvon ol' outo. Liikuntaan väki joutui kuin meren aukean aallot aavall' Ikarian, jota kuohuttaa itäkaakko, pilvist' iskeytyin sen pintaan, Zeus-isän luota.
Kosk' ikivanha Isänen pyhä Vakavin käsin Pauhaavist' pilvist' Leimuvat tulensa Luo yli maan, Ma suutelen viimeistä Vaippansa helmaa, Kauhua lapsen Povessani. Sillä verroille Ei pyrkikö jumalain Ihminen. Jos ylös hän kohoo, Tavottaaksensa Kiireelläns tähtiä, Jo leijoileepi Hän horjuvin jaloin, Ja leluks hän joutuu Pilvein ja tuulten.