United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Moista kun joukkoa hoiteleis, Kärsimystä se koitteleis, Aikaa, kultia viljoin veis. Voimat korvaamatta saadut Parhain käyttää kannattaa. Jos sä Grotten käyntiin kaadut, Toinen kohta sijaas saa! Siks on laki tämänlainen Valtioaritmeettinen: Ruokaa ei tule heille lainen, Juomaa ei tule kielelleen. Työnnyit piiriin Grotten pihan, Kuollunn' ulos sait. Julmuutt' oisko? Täss' on ihan Aritmetiikin lait.
Ja kun hän astahti mökkihin, oli permanto peitetty kukkihin ja lämmin, lämmin ol' mökin lies ja lämpeni mökin mies. Ei yksin hän töllissä ollutkaan. Siks vilkkui ikkunan valo, siks hongat kaikk' oli hopeissaan ja kullassa kulisi salo. Ei olleet ne kultia kunnian, ei helyjä mammonan, maailman, oli linnunlaulua sydämen, oli riemuja rakkauden. Mökin lasilla lintunen lauleli. Ja vilkkui ikkunan valo.
Sinä semmoinen, minä tämmöinen mitä leikistä meidän molempien! Sa näethän, ett' olen orjasi mitä vaadit sa enempi multa? Ei mull' ole kultia, hopeita. Oli ylpeys köyhän kulta. Sen' saithan sa jo. Oi, Tellervo, et kovempi liene kuin kohtalo! Minut kohtalo korpehen tuomitsi ja synkkä on sydämen yöni, mut latuja uusia laulella kylän kansalle kaunis on työni.
Sanoi seppo Ilmarinen: "Se susi sinuista toivoi! Toivon kullaista sopua, hope'ista puolisoa." Siitä seppo Ilmarinen uuhen työntävi tulehen. Liitti kultia lisäksi, hope'ita täytteheksi, pani orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan. Orjat lietsoi löyhytteli, palkkalaiset painatteli kintahattomin kätösin, hatuttoman hartioisen.
Ma tunnen sun, ei kultia laukussais; salon töllistä läksit taisteluhun, ja täälläkö kultia sais?" "Mut et verityöss' ole viimeinen, Lapualla se huomattiin; ens' miehenä Ruonan sillallen myös ryntäsit, eikö niin?" "
Miehen hyvän, viisahan sä tahdot tyttärelles, Kun nyt kerran uhrin tään sä uhraat rakkaudelles. Jalo lie sun tarkoitus, sen kaikki kyllä myöntää, Vaan kuitenkin he kultasi ja tyttös luotaan työntää. Syynä mikä olla voi? näin mietit ainiansa: Onhan tyttös lempeä ja kaunis, viisas kanssa, Ja kultia on kuormittain ja nuoren suloisuutta Siis miks ei miehet kiinni käy, se sulle viel' on uutta.
Lääkkeeksi käytti hän nyt samoja rohtoja, joita hän niin usein ennen oli ahnaalle himollensa käyttänyt. Hän avasi arkun aarre-arkun kannen ja antoi kultien kolista, hopeitten hohtaa vastaansa; mutta yhä enemmin eneni tuska, kultia ja hopeita oli arkussa liian vähän; ne eivät voineet hänen tuskaansa lievittää.
»Oi, poikani, kaunista kaikki on tuo, Mut ken sitä huomaa, ken? Kuka kumma sun vaivasi palkitsee? Vain kuolema kostaa sen». Voi äitini hellä ja herttainen, Mitä palkkoa pyytäisin? Kun kansani kallihin säilyis vain, Minä riemuiten poistuisin. En vaadi mä valtoa ylhäisten, En kultia rikkaiden; Mun palkkani kansani onni on vaan Sekä henkiset he'elmät sen.
Kuku mulle kultiasi, Kuku mulle, kuku muille, Kuku kaikelle kylälle; Kuku kultia kujille, Hopehia tanhuille, Vaskia vajojen päihin, Tien vierihin tinoja. Luojan kukku, kultahelkka! Kuku vielä kerta, toinen; Kuku meiän kuulijoita, Laita meiän laulajoita, Kuulijat kukalle kullan, Laulajat lehelle lemmen, Mie itse remorekehen, Virret väkkärän väkehen.
"Tao nyt mulle uusi miekka, tee miekka tuliteräinen, jolla hurttia hutelen, Pohjan kansan kaikottelen saaessa otolle sammon tuonne kylmähän kylähän, pimeähän Pohjolahan, summahan Sariolahan!" Tuo on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, tunki rautoja tulehen, teräksiä hiiloksehen, kultia koko piosen, hope'ita kourallisen. Laittoi orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan.