Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. toukokuuta 2025
"Tao nyt mulle uusi miekka, tee miekka tuliteräinen, jolla hurttia hutelen, Pohjan kansan kaikottelen saaessa otolle sammon tuonne kylmähän kylähän, pimeähän Pohjolahan, summahan Sariolahan!" Tuo on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, tunki rautoja tulehen, teräksiä hiiloksehen, kultia koko piosen, hope'ita kourallisen. Laittoi orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan.
Taos rautaiset talukset, tao rautarukkahiset, paita rautainen rakenna! Laai rautainen korento, teräksinen tienaellos: pane syämehen teräkset, veä päälle melto rauta! Lähen saamahan sanoja, ongelmoita ottamahan vatsasta varaväkevän, suusta Antero Vipusen."
Minä luotan siihen, että te suomalaisinenne otatte hänet vastaan niin, että tuntuu. Tämän jälkeen koroitti kuningas äänensä, niin että koko ratsujoukko voi sen kuulla, ja lisäsi: Varokaa nyt, pojat, ettette tao miekkojanne tylsiksi noiden miesten rautaisiin varustuksiin, vaan pistätte ensin kuoliaaksi hevosen, niin kyllä sitten voitte helposti voittaa raskaan ratsumiehenkin.
Taos kuokka kolmihaara, tao tuuria tusina, avaimia aika kimppu, jolla kuun kivestä päästän, päivän päästän kalliosta!" Se on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, takoi miehen tarpehia; takoi tuuria tusinan, avaimia aika kimpun, kelpo kimpun keihä'itä, eikä suurta eikä pientä, takoi kerran keskoisia. Louhi, Pohjolan emäntä, Pohjan akka harvahammas, siitti siivet sulkinensa, levahutti lentämähän.
Halatessani sun vartalosi, Koska imeskelen huuliltasi Kauan kätketyn ma lemmen mettä, Autuas ma kuiskaan itselleni: Moista astiata, paitsi Aamor, Jumaloist' ei yks'kään omistelle! Moisii muotoja ei tao Vulkaano Vasarillaan ikitaitavilla!
Vähän vastahakoisesti Väinämöinenkin tähän suostuu: »...Kun et mieline merisin, Niin on maisin matkatkamme, Rantaisin ratustelkamme!» »Mutta tao mulle nyt uusi miekka», hän samalla lisää Ilmariselle, »tee miekka tuliteräinen». Ilmarinen ryhtyi heti työhön, ja raudasta, teräksestä, kullasta ja hopeasta hän
Kulje kohti korkeinta oman onnes kukkulata, täytä, minkä tiedät, tahdot, täytät tahtoa jumalan, nousten nostat taivonkantta, painunet, eloa painat, tulet taakka itsellesi, muille pilvi päivän tiessä. Mennen maailmat syleile, astu kautta aikakautten, tao päälles taistopaita raudasta rakkaimman halusi, hopeasta haavehesi, kuparista kuolon uhman, kullasta sydänkuvien, piistä synkän itsepinnan.
No kyllä nyt pääset hyville päiville, sanoi Korabljova Maslovalle kun tämä palasi koppiin. Kylläpä näkyy olevan aikalailla sinuun pikiintynyt; tao nyt niin kauvan kuin rauta on kuumana. Kyllä hän sinut täältä lunastaa. Rikkaille on kaikki mahdollista. Se on kuin nakutettu, puhui ratavahti laulavalla äänellänsä.
Taos mulle uusi keihäs, tao keiho kolmisulka varren vaskisen keralla! Ois' otso otettavana, rahakarva kaattavana ruuniani ruhtomasta, tammojani tahtomasta, kaatamasta karjoani, lehmiä levittämästä." Seppo keihyen takovi, eikä pitkän, ei lyhyen, takoi keskilaaullisen: sen susi sulalla seisoi, kontio terän kohalla, hirvi hiihti suoverossa, varsa varrella samosi, peura potki ponnen päässä.
Ja rengast' uutta Louhen kahlevyöhön Sa tao, että kalke vasaran Kajahtaa yli Suomen avaran! Ja lietso tulta, lietso valtavasti, Ett' erämaan sisimpään soppeen asti Säteinä säkenesi kiidättää Ja siellä valon virran virittää! Niin että, taas kun tänne liedellesi Käyt seppelt' uutta saamaan kulmillesi, Sun kaiken kansas suusta vastahais Voimakas voiton virsi kajahtais.
Päivän Sana
Muut Etsivät