Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Kulje kohti korkeinta oman onnes kukkulata, täytä, minkä tiedät, tahdot, täytät tahtoa jumalan, nousten nostat taivonkantta, painunet, eloa painat, tulet taakka itsellesi, muille pilvi päivän tiessä. Mennen maailmat syleile, astu kautta aikakautten, tao päälles taistopaita raudasta rakkaimman halusi, hopeasta haavehesi, kuparista kuolon uhman, kullasta sydänkuvien, piistä synkän itsepinnan.
Te aikakautten hengeks mainitte, Mik' on vain, herrat, oma henkenne, Miss' kuvastuu tuo mennyt aika. Ja siinäkös on kurja sotko, Jok' ensi silmäämättä kauhistaa: Siin' ääretöntä roskaa, rojurotko, "Pää-aktioonit" vallan ihanaa!? "Pragmaatiset maksiimit" lisäks' oivat, Jotk' aivan hyvin vauvan suussa soivat! WAGNER. Mut ihmishenki, maailma Sen tajuntaan sois kukin pääsevänsä!
Hän mulle: »Saat sa salat ilmi kohta, kun omat askeleemme seisahtuvat tuon murheellisen Akeronin rantaan.» Häpesin silloin, alas painoin silmät, peläten vaivaavani puhein turhin; näin mykkinä me tultiin virran luokse. Ja katso, meitä vastaan venhein sousi mies vanha, päässään aikakautten lumi, ja huusi näin: »Voi teitä, kurjat sielut!
On Suomi suruissansa, Mut onnen hetki hertas kerran lyö, Vaikk' ehkä silmät syntyneen jo polven Voi silloin peittää tuonen talma, yö. On Suomi suruissansa, Mut päivä suur' on kerran koittava, Uus' aika, jolloin riemu raikuu maassa, Ja totuuden on voitto, valtikka! Läp' aikakautten pitkäin, Niin kauvaksi kuin aikakirjojen Ulottuu tieto, konsa sortui lausu! Maa, kansa vapaa, itsetietoinen?
Uusi kevät uuden idun, Itu uuden siemenen Kasvattaapi, siten siirtyy Kasvi, aina säilyen: Ikinuori, kukkivainen Kevät sitä kasvattaa, Syksy tuulin, sateinensa Uuden kylvön toimittaa. Vapaasti se kasvaa, kukkii, Kypsyy, kylvää siementään: Missä siin' on sortovalta? Toisin henki kytketään: Se ei saata vapautta Haluta, ei harjoittaa, Sitä halki aikakautten Pakko raskas rasittaa.
Vaikka ne myrskyt mylvähtäisi huomentuulen tullen, totta on täällä toimi-alaa sullen ynnä mullen. Vaikka se seilais vastahankaan Suomen suuri pursi, totta se aallot korkeammat muinoisin jo mursi. Vaikka ei paina kansat paljon aikakautten va'assa, varmaan on säilyvä laulun mahti kauan laulun maassa. Vierivä kauan on maailmalle virsi pohjan yöstä, kertova kauan aamunkansan toiveista ja työstä.
Hän mulle: »Saat sa salat ilmi kohta, kun omat askeleemme seisahtuvat tuon murheellisen Akeronin rantaan.» Häpesin silloin, alas painoin silmät, peläten vaivaavani puhein turhin; näin mykkinä me tultiin virran luokse. Ja katso, meitä vastaan venhein sousi mies vanha, päässään aikakautten lumi, ja huusi näin: »Voi teitä, kurjat sielut!
FAUST. Siis pergamentti on se pyhä vuoksi, Jost' iäks' janos sammuu juotuas? Vaan virvoitusta sulle vasta juoksi, Jos lähde kuohui itse sielustas. WAGNER. Suvaitkaa! hauskuttaapa mua Noin aikakautten henkeen sukeltua, Katsella, mit' on entis-ajat aatelleet, Ja me kuink' oomme ihmeen kauas ehtineet. FAUST. Niin kyllä! jopa tähtihin! Oi veikko! kirja seitsen-sinetin On sulkema tuo mennyt aika.
Päivän Sana
Muut Etsivät